Eduskunnassa oli tänään vaalikauden viimeinen istunto. Väistämättä meidän kansanedustajien mielissä pilkahtivat sanat “ohi on”, kuten kevään abeilla penkkariajoissa. Tunnelmat olivat kieltämättä haikeat, ja kuluneeseen kauteen mahtuu paljon muistoja. Monilla ajatukset olivat jo vaalikentillä ja siinä, mahtaako uusi kausi avautua sen jälkeen, kun viimeinenkin ääni on laskettu sunnuntaina 14.4.

Itselleni viime eduskuntavaalit 2015 olivat aika karvas pettymys, koska jäin ensimmäiselle varasijalle. Onneksi pääsin kuitenkin takaisin elokuussa 2017. Kun jotain on menettänyt, sitä osaa taas arvostaa entistäkin enemmän. Toivon, että tulen valituksi uudelleen.

Ensi  kaudella meillä on paljon tekemistä. On isoja ja pieniä asioita. Yksi asia on tärkeä yhdelle, toinen toiselle.

Suomea tulee kehittää kannustavalla tavalla ja samalla huomioida se, että meidän tulee jättää maapallo seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin olemme sen saaneet. Vaikkei Suomi voi ilmastonmuutostakaan yksin selättää, on meidänkin oma osamme tehtävä ja saatava tekoja aikaan myös globaalilla tasolla. Tässä meillä päättäjillä on iso vastuu. Kun on itsellä neljä lasta, niin sitä ajattelee aina, millaisen maailman ja Suomen heille ja heidän lapsilleen haluaa jättää. Ihmisille pitää luoda luottamusta tulevaisuuteen ja siihen, että asiat järjestyvät!

Pysyisit kotona! Kuuluuko tasa-arvo myös eläkeläiselle?

Kirjoitin blogin eläkeläisten verotuksesta. Lisää linkin takaa:

http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272031-pysyisit-kotona-kuuluuko-tasa-arvo-myos-elakelaiselle