Juuri päättymässä olevalla eduskuntakaudella tehdyn ”Ei myytävänä!” – kansalaisaloitteen tavoitteena oli vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen. Kansalaisaloite sai taakseen kokonaisen kansanliikkeen saavuttaen lähes 73 000 kannattajaa.

“Näin suuren määrän ihmisiä saavuttaminen on vaatinut aloitteen laatijoilta valtavan määrän työtä ja omistautumista yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asialle, eikä aloitetta voi jättää unholaan jatkossakaan”, toteaa Kauma.

Vaikka kansalaisaloite ei tässä vaiheessa edennyt, eduskunta hyväksyi valiokunnan mietintöön sisältyneet lausumaehdotukset. Ehdotuksissa eduskunta muun muassa edellyttää, että valtioneuvosto nimittää asiantuntijaryhmän, jossa ovat mukana aloitteen tekijöiden ja vammaisjärjestöjen edustajat, arvioimaan ja valmistelemaan viipymättä tarvittavat säädösmuutokset, joiden avulla turvataan vammaisten henkilöiden osallisuus ja oikeussuojakeinot heitä koskevassa päätöksenteossa.

”Ei-myytävänä” kansalaisaloite on edelleen tärkeä ja sen keskeistä ajatusta on vietävä eteenpäin. Vammaista ihmistä ei voi asettaa kilpailutukselle alttiiksi siten, että halvin hinta ratkaisee tai että pitkistä ja hyvistä hoitosuhteista joudutaan luopumaan vain kilpailutuksen takia.

“Pitää muistaa, että nyt puhutaan ihmisistä, joilla on yleensä hyvin pienet mahdollisuudet pitää puoliaan tai vaatia muutoksia, jos on joutunut huonolle kohtelulle alttiiksi”, sanoo Kauma.

Pysyvät ja kunnioitukseen perustuvat vuorovaikutussuhteet ovat ratkaisevassa asemassa vaikeasti vammaisten ihmisten elämässä.

“Palveluissa tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät tulkitsemaan erilaisten ilmaisujen yksilöllisiä merkityksiä. Jos ei ole läheltä seurannut vammaisen ihmisen elämää, päättävässä asemassa olevan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, kuinka tärkeä asia täysin saumaton yhteistyö auttavan ja autettavan henkilön välillä on”, painottaa Kauma.

Avun ja tuen tarpeeseen vastataan parhaiten tuomalla yksilöllinen ja juuri hänelle paras mahdollinen apu ja tuki sinne, missä vammainen on.

“Kyse on ihmisarvoisen elämän edellytysten turvaamisesta.”, painottaa Kauma.