Ari Koponen on jättänyt kirjallisen kysymyksen adoptoitavan lapsen edun toteutumisesta ja kysyykin nyt hallitukselta: toteutuuko adoptoitavan lapsen etu parhaalla mahdollisella tavalla nykyisen lainsäädännön puitteissa? Olen saanut huolestuneita viestejä kansalaisilta jotka seuraavat läheltä adoptioon otettavien lasten traumatisoitumista, Koponen kertoo.

“Lapset jäävät sijaisperheiden ja sosiaalitoimen käsiin”

Adoptiolain mukaan kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, miten voidaan parhaiten turvata pysyvä perhe sekä tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapselle, joka ei voi kasvaa omassa perheessään.

Lakiin on kirjattu lapsen vanhemman harkinta-aika, jolla tarkoitetaan kahdeksaa viikkoa lapsen syntymästä. Vasta harkinta-ajan jälkeen vanhemman suostumuksen adoptioon saa ottaa vastaan. Harkinta-ajaksi alaikäinen lapsi sijoitetaan yleensä sijaisperheeseen.

  • Mikäli lapsen vanhempia ei kuitenkaan löydetä kahdeksan viikon jälkeen, lapsi ei pääse adoptioon vaan jatkaa sijaisperheessä jääden sosiaalitoimen asiakkaaksi. Tällöin lapselle aletaan etsiä pitkäaikaista sijoituspaikkaa. Mitä vanhemmaksi lapsi ehtii kasvaa ennen muuttoa pitkäaikaisperheeseen tai adoptioperheeseen, sitä enemmän hän kiintyy sijaisperheeseensä ja sitä suuremman trauman hän joutuu muutossa kokemaan. Lapsen etu olisi päästä mahdollisimman aikaisin siihen perheeseen mihin hän tulee jäämään, jotta turvattaisiin pysyvä perhe sekä tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapselle, Koponen kertoo huolestuneena.
  • Samaan aikaan adoptiolasta jonottavien perheiden odotusaika on vuosia, Koponen vielä muistuttaa.

Koponen vaatii muutoksia lainsäädäntöön

  • Adoptiotapausten käsittelyä selkeyttäisi ja lapsen etua selkeästi parantaisi, mikäli adoptiolaki mahdollistaisi vanhemman adoptiota varten antaman suostumuksen vastaanottamisen jo ennen kuin lapsen syntymästä on kulunut kahdeksan viikkoa. Suostumus adoptioon voitaisiin tällöin antaa esimerkiksi jo synnytyksen yhteydessä, Koponen ehdottaa.

Kirjalliseen suostumukseen voitaisiinkin lisätä esimerkiksi seuraavanlainen kohta: ”Tämä suostumus astuu voimaan kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä, jollei suostumusta sitä ennen peruta”.