Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ehdottaa Pohjoismaiden neuvostolle tekemässään ehdotuksessa yhteistyötä äärioikeiston torjumiseksi. Ehdotusta tuetaan väittein siitä, että Pohjolassa esiintyvä terrori, väkivalta ja niiden uhka tulisi nimenomaan äärioikeiston taholta.  

“Väkivallan tai vahingonteon kohteelle lienee lopulta samantekevää, onko syyllinen antifasisti, fasisti, kettutyttö, skinhead, uskonnollinen, poliittinen tai ideologinen ääriajattelija, terroristi tai muuten vain rikollinen.”, Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja Lulu Ranne toteaa vastapuheenvuorossaan. “Pohjoismaisen yhteistyön tavoitteena tuleekin olla vastustaa kaikenlaista väkivaltaista ekstremismiä, joka pyrkii ajamaan asiaansa väkivallan tai vandalismin keinoin.”

Eikö Pohjoismaiden vihreä vasemmisto näe uskonnollisen ääriajattelun terrorin tai äärivasemmistolaisen väkivallan uhkaa ongelmana? Sopivatko ne paremmin vihervasemmistolaiseen agendaan, Ranne ihmettelee.

Tosiasiassa kaikkien Pohjoismaiden viranomaisten uhka-arvioissa terrorismin uhka liittyy nimenomaisesti uskonnolla eli ääri- tai poliittisella islamilla perusteltuun väkivaltaiseen ekstremismiin. Poliittisen väkivallan osalta kaikki mainitut uhka-arviot tunnistavat sekä äärioikeistolaisen että äärivasemmistolaisen väkivallan uhkan.

Ranteen mukaan poliittista väkivaltaa ei pidä sietää eikä vähätellä. Silti se tulee nähdä oikeissa mittasuhteissa. Rikosnimikkeistä poliittinen väkivalta keskittyy pahoinpitelyrikoksiin. Esim. vuonna 2017 Suomessa tuli viranomaisten tietoon 33.535 pahoinpitelyrikosta. Näistä alle sadan eli alle 3 promillen epäiltiin liittyvän poliittiseen ekstremismiin. Näistä alle sadasta n. 50 liitettiin äärioikeistoon, kolmasosa uskontoon ja loput äärivasemmistoon.

Äärioikeistoon liitetyistä teoista pääosa liittyi ns. skinheadien spontaaniin katuväkivaltaan, joka jostain syystä luokitellaan poliittiseksi ekstremismiksi, ellei muuta todennäköistä syytä väkivaltaan havaita. Äärivasemmiston teot taas liittyivät pääosin äärioikeistoksi lukemiensa tahojen toiminnan väkivaltaiseen häiritsemiseen.

Tässä maailman ajassa onkin nähtävissä tietty väkivallan hierarkia: äärivasemmisto on valmis väkivaltaan vastustaessaan äärioikeistoa, joka on valmis väkivaltaan vastustaessaan poliittista tai ääri-islamia, joka on valmis väkivaltaan ja terrorismiin kaikkia viholliseksi kokemiaan vastaan.

Tätä väkivallan hierarkiaa tulee Pohjoismaiden lähteä purkamaan yhteistyössä ja vaikuttavasti, ei suinkaan politisoidusti ja tarkoitushakuisesti.