COP25-ilmastohuippukokous on päättynyt kahden päivän yliajalla. Kokouksenlopputulema ei anna tarpeeksi vastauksia nuorille ilmastolakkoilijoillle tai ilmastohätätilalle, jossa maapallomme tällä hetkellä on.

Alun perin COP25:sen tarkoitus oli olla teknillinen ilmastokokous missä päätetään mitä vanhoilla Kioton sopimuksen päästöoikeuksilla tehdään ja miten niitä käsiteltäisiin COP21:sen Pariisissa päätettyyn kunnianhimoisen ilmastokehyksen puitteissa sekä ylipäätään päättää mitä säännöstöä käytetään kansainvälisessä päästökaupassa, mikä on viimeinen ratkaisematon kysymys Pariisin sopimuksen säännöstössä. 

Nämä teknilliset ja helpohkot päätökset törmäsivät isojen saastuttajamaiden kansallisiin intresseihin. Kioton-sopimuksen päästöoikeudet ovat usein olleet huonolaatuisia ja niiden ilmastohyöty on ollut erittäin kyseenalainen. Ne ovat myös todettu haitallisiksi koskien ihmisoikeuksia. Vesivoimahankkeet maailmalla esimerkiksi hyvin harvoin ottavat alkuperäiskansojen oikeuksia huomioon. 

Vanha päästöoikeusjärjestelmä, jossa myös oli läpinäkyvyysongelma, aiheutti haasteita neuvotteluihin, siitä miten vanhat päästöoikeudet voitaisiin siirtää seuraavalle seurantakaudelle vuodesta 2020 eteenpäin. EU vastustaa vanhojen päästökrediittien siirtämistä Pariisin sopimuksen toimeenpanemiseen. 

Neuvotteluiden edetessä oli selvää, että ryhmä maita, joka koostui Australiasta, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Intiasta, Kiinasta, Venäjästä ja Saudi-Arabiasta torppasi kaikki edistysaskeleet.

Mahdollisuudet kestävään neuvottelutulokseen ei parantunut puheenjohtajamaa Chilen myötä, sillä se ei kyennyt johdonmukaisesti hoitamaan neuvotteluita ja ilmastohuippukokouksen vaativaa neuvottelumekanismia.

Kehittyneistä teollisuusmaista ainoastaan EU ajoi kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.

– Aikakautena, jolloin meidän pitäisi pystyä kiristämään tavoitteita ei missään nimessä ole hyväksyttävää, että neuvottelutulokset ovat vesitettyjä kirjauksia tai yrityksiä päästöoikeuksien tuplakirjanpitoon, sanoo Europarlamentaarikko Nils Torvalds. 

Viimeistään vuonna 2020 kaikki osapuolet tulisi ilmoittaa miten he kansallisella tasolla nostavat tavoitetasoaan suhteessa Pariisin ilmastosopimukseen kirjattuihin tavoitteisiin. Siksi seuraava ilmastohuippukokous COP26 ensi vuonna Skotlannin Glasgow’ssa tulee olemaan erittäin tärkeä.

– COP25 olisi voinut toimia ponnahduslautana ensi vuoden kokoukselle, mutta lopputulema on enemmän viittä vaille täysi fiasko. Isot maat isoilla päästöillä painoivat jarrua, samaan aikaan kuin EU ja pienet ilmastonmuutokselle alttiit saarivaltiot yrittivät laitaa suurempaa vaihdetta silmään. Se että Euroopan unionin komissio esittely Green Deal-tiekartan eteenpäin kestäväksi maanosaksi huippukokouksen aikana ei ollut sattumaa, Torvalds sanoo.