Hyvä johtaja tunnistaa ja tunnustaa huonon suunnitelman tai väärän päätöksen nopeasti, ja tekee tarvittavat korjaavat toimenpiteet heti sen sijaan, että jäisi odottelemaan ihmettä, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Lulu Ranne.

– Mitä tekee uusi hallitus, huomaako vanhan virheet, korjaako omaa kurssiaan? Uusi hallitus aloittaa ns. “puhtaalta pöydältä”, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että sisällöllisesti Sanna Marinin hallitusohjelman nettomuutos Rinteen ohjelmaan on tasan yksi uusi pilkku.

– Tiedossa ei ole, vastustiko keskustan puheenjohtaja Kulmuni tuota pilkunkaan muuttamista hallitusohjelmaan.  

Velanottotarve repeää

Ranne toteaa, että hallitus ja eduskunta ovat saaneet nyt puoli vuotta koko ajan uutta tietoa siitä, miten tilanne Suomessa ja maailmalla kehittyy. Ennusteiden mukaan valtion- ja paikallishallinnon velanottotarve kasvaa 4-5 miljardiin euroon vuodessa. Suomen taloutta pitää nyt pystyssä yksityinen kulutus, joka sekin perustuu vahvasti velkaantumiseen. Sinänsä tarpeellinen kotitalouksien velkakatto yhdessä jatkuvan julkisen sektorin paisumisen ja velkaantumisen ja siitä johtuvan kasvavan verokiilan kanssa on mahdoton yhtälö. Siitä Sanna Marinin hallitus viis veisaa, vaan jatkaa Rinteen ihmeen odottelua yhtä pilkkua viisaampana. Hallitus ei siis todellakaan vilkuile sivuille, kuten pääministeri Marin totesi. Se ei huomioi hallituskuplan ulkopuolista maailmaa riittävästi.

– Hallitusohjelman monet tavoitteet ovat kauniita, mutta mahdottomia saavuttaa nykyhallituksen politiikalla. Hyvä esimerkki on työllisyysasteen nostaminen 75%:iin. Suomesta ei ole löytynyt asiantuntemusta arvioida toteutuneidenkaan politiikkatoimien vaikutusta työllisyyteen. Miten voitaisiin luotettavasti arvioida vasta päätettyjen toimien vaikutusta? Ensi elokuun budjettiriiheen mennessä vaalikauden työajasta on kulunut lähes kolmannes. Jos silloin on vasta päätetty kuvitelluista 30.000 työpaikasta, kuluvan kauden peli on menetetty. 

Hallitusohjelmaa leimaa poliittinen pelkuruus

– Käynnissä on nyt kansainvälinen yllytys ja huutokauppa, kuka lyö kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet tiskiin. Eilen päättyneessä Madridin ilmastokokouksessa ilmastoidealismi kohtasi poliittiset realiteetit ja hävisi 6 – 0. Paitsi historia, myös tämän päivän esimerkit mm. Ecuadorista, Chilestä, Ranskasta ja Iranista todistavat, ettei mikään hallinto pysty viemään läpi muutoksia, joita kansa ei halua tai varsinkaan kykene toteuttamaan. Tämän tajuavia maita on vuoden päästä Glasgow’ssa enemmän kuin Madridissa, ei vähemmän.

Ranteen mukaan tämän vaalikauden hallituksia ja hallitusohjelmia leimaa poliittinen pelkuruus. Hallitus haluaa Suomen olevan maailmalla kokoaan suurempi ja pärjäävän huutokaupassa olemalla hiilineutraali vaivaisten 16 vuoden päästä.

– Poliittinen pelkuruus näkyy siinä, etteivät hallituspuolueet ole kyenneet tai uskaltaneet kirjata hallitusohjelmaan mitä kaikkea tavoitteeseen vakavissaan pyrkiminen konkreettisesti tarkoittaisi kansalaisten elämässä. Siksi ohjelman ilmastotavoitteiden ja keinojen välillä on ammottava kuilu, se sama, jonne Madridin kokous upposi.  

– Ilmastotavoitteiden käytännön toteutuskeinot ovat sen mittaluokan asia, että kansalla tulee olla oikeus päästä päättämään niistä vaaleissa ennen toimeenpanoa, Ranne vaatii.

Hallitukselle sähköautot lapsia tärkeämpiä

Ranne ihmettelee hallituksen arvojärjestystä, jota kuvaa se, että sana ilmasto mainitaan hallitusohjelmassa 124 kertaa, hiili 84 kertaa, mutta lapsi vain 66 kertaa ja vanhukset eri sanoin 50 kertaa.

– 80 vuotta sitten Suomella oli hallitus ja johto, jota seuraten kansa taisteli tulevaisuutensa puolesta toivotonta ylivoimaa vastaan. Tänä päivänä Suomella on hallitus, joka haluaa näyttää maailmalla hyvältä, mutta on lyönyt täysin hanskat tiskiin, jotta ihan tavalliset suomalaiset naiset ja miehet rohkaistaisiin ja kannustettaisiin hankkimaan lapsia.

– Hallitus, joka tukee Suomen koteihin ennemmin lämpöpumppuja ja sähköautoja kuin vauvoja, ei ansaitse kansan eikä eduskunnan luottamusta.