Eilen lähetin eduskunnan puhemiehelle ilmoituksen, että palaan 12.6. hoitamaan Euroopan parlamentin jäsenyyden vuoksi keskeytynyttä edustajantointani.
Paluuni eduskuntaan näytti aluksi hankalalta. Jos olisin eronnut ensin Euroopan parlamentista, olisi voinut syntyä tilanne, jossa paluuni ja sen ajankohta olisi saattanut olla epävarma.
Onneksi oli kuitenkin tarjolla toinen mahdollisuus. Paluuni eduskuntaan varmistuu ensin eilen antamani ilmoituksen perusteella. Tämän jälkeen Euroopan parlamentissa todetaan, että jäsenyyteni sen säädösten perusteella lakkautuu.
Jos kaikki sujuu suunnitellulla tavalla, Mirja Vehkaperä pääsee jo samana päivänä osallistumaan Euroopan parlamentin toimintaan ja hänen varaedustajansa eduskuntatyöhön.
Kesäkuun 12. on siis ilon ja riemun päivä. Pääsen taas mukaan kotimaan politiikkaan vaikuttamaan sekä Suomen ulko-, turvallisuus ja Eurooppa-politiikan linjaan että maamme sisäpolitiikan suuntaan.
Muodostan oman eduskuntaryhmän. Pyrin yhteistyöhön yli puoluerajojen niiden kansanedustajien kanssa, jotka ovat valmiit puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, toteuttamaan hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, toimimaan köyhyyden poistamiseksi ja vahvistamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa.
Työ Euroopan parlamentissa on ollut antoisaa, mutta siihen on liittynyt myös ikäviä piirteitä.
Euroopan parlamentin federalistinen enemmistö ajaa unionin kehittämistä yhteisvastuulliseksi velkaunioniksi, sotilasliitoksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi, vaikka jäsenmaissa vastustus ylikansallista yhdentymistä vastaan on nykyään voimakasta. Parlamentin ilmapiirissä ei ole helppo toimia.
Ikävää on sekin, että parlamentin hallinnossakin on vallalla federalistinen henki, ja se kohtelee jäseniä puolueellisesti. Tämän olen saanut itse monta kertaa karvaasti kokea.
Yksi tapauksista on ollut julkisuudessakin.
Kaksi vuotta sitten parlamentin hallinto kieltäytyi maksamasta joitakin minulle ja avustajalleni kuuluvia matkakorvauksia. Lisäksi uhattiin periä takaisin avustajalle jo maksettuja korvauksia ja myös palkkoja.
Valitin matkakorvauksia koskevasta päätöksestä pääsihteerille, joka hyväksyi alaistensa tekemän ratkaisun. Valitin tästä kvestoreille, jotka tukivat pääsihteerin päätöstä. Tästä valitin parlamentin byrooseen, joka eilen tiedokseni saatetulla päätöksellä yhtyi kvestoreiden kantaan.
Tämä prosessi on ollut aivan uskomaton.
Minulla on sataprosenttinen näyttö siitä, että hallinnon alunperin tekemä päätös oli perusteeton. Ymmärrän vielä sen, että pääsihteeri tuki alaistensa päätöstä. Sitä en ymmärrä lainkaan, että kvestoreiden ratkaisu pääsihteerin päätöksestä tekemääni valitukseen perustui pääsihteerin itsensä antamaan selvitykseen. Byrooseen kvestoreiden päätöksestä tekemääni valitusta käsiteltäessä heillä oli ratkaiseva vaikutus. Tämän minulle vahvisti byroon jäsen Heidi Hautala.
Parlamentin sisäinen valitusmenettely ei anna hallinnon kaltoin kohtelemalle jäsenellä mitään oikeusturvaa. Valituksia käsiteltäessä ratkaisevassa asemassa ovat ne, joiden toiminnasta valitetaan, vaikka heidän tulisi olla jäävejä edes osallistumaan päätöksentekoon.
Seuraavaksi valitan Euroopan tuomioistuimeen. Siellä uskon saavani oikeutta. Viime vuoden lopulla tuomioistuin hyväksyi valituksen, jonka jäsen oli tehnyt parlamentin hallintoa vastaan.
Ikävää on sekin, että parlamentin hallinto on tullut osallistuneeksi jäsenmaan sisäiseen poliittiseen peliin. Korvausasian käsittelystä on vuodettu tietoja julkisuuteen, vaikka asian käsittely on ollut ja on edelleen kesken. Kysymys ei ole ollut maksettujen matkakorvauksien takaisin perimisestä vaan siitä, ettei tiettyjä korvauksia ole toistaiseksi maksettu.
Matkakorvauksiin liittyvällä uutisoinnilla on pyritty vahingoittamaan jäsenen mainetta ja loukkaamaan hänen kunniaansa. Samaan ovat tähdänneet perustettomat väitteet, että Oulussa 3.3. järjestämäni Eurooppa-seminaari olisi ollut sääntöjen vastainen ja että sen rahoituksessa olisi ollut ongelmia.
Lähiviikkoina lopettelen työtäni Euroopan parlamentissa. Vaikka jään nyt sivuun, pyrin vaikuttamaan ensi vuoden vaaleissa valittavan parlamentin työhön.
Euroopan parlamenttiin olisi saatava uusi poliittinen ryhmä, joka kehittäisi unionia itsenäisten kansakuntien yhteisönä. Mukana voisi olla Italian viiden tähden liike ja muita niitä ryhmittymiä, jotka ovat osallistuneet perustamani ”Vapaus valita” –kontaktiryhmän toimintaan.