Avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä 40 000 – saman verran kuin ennen lamaa. Suurin osa avoimista työpaikoista on Uudellamaalla, mutta niin on työttömistäkin. Hortoilevatko työttömät ja työpaikat eri kaupunginosissa? Eikö työttömien osaaminen tai motivaatio riitä? Ovatko työt paskaduuneja, joilla ei tule toimeen? Ovatko kannustinloukut suurin syypää?
Kannustinloukkuja ainakin piisaa. Viime viikolla rakennusalan yrittäjä tuli Pirkkalassa kertomaan, että hän sai asiallisen kiireapulaisen. Kiireapulaisen hanskat tippuivat kuitenkin heti lattialle, kun 300 euron työttömän suojaosuus läheni uhkaavasti. Apulainen katosi työttömyyskortistoon jälkiä jättämättä. Duuni ei kannata!
Toinen kuulemani tarina työttömän näkökulmasta on aivan yhtä karmaiseva. Kaveri aloitti tänä kesänä osa-aikatyöt. Työtä oli kolmena päivänä heinäkuussa ja palkkaa kertyi 139 euroa (verojen jälkeen 111 euroa). Työn seurauksena KELA alensi työmarkkinatukea 50 %. Perusteluna oli käytetty laskennallista kuukausipalkkaa, ei palkkaa kolmelta päivältä. Nyt kaveri ei pysty maksamaan vuokraansa – eikä taatusti uskalla lähteä töihin.
Mikäli emme tee työnteon helpottamisen ja kannustinloukkujen kanssa nopeasti radikaalia muutosta, ihmisten koko asenne työhön saattaa muuttua lopullisesti. Jatkuvat kolhut ja taloudellinen niukkuus romahduttavat toimintakyvyn. Elämänkokemukset polarisoituvat ja asenteet kovenevat. Ajatus siitä, että suomalaiset ovat yhdessä veneessä, romuttuu kenties lopullisesti. Tällä hetkellä maksuhäiriöitä on jo 400 000 suomalaisella ja työttömiä on lähes saman verran.
Professori Juho Saari sanoi yhdessä keskustelussa tällä viikolla, että ihmisille pitäisi antaa tilaa hengähtää. Velan käydessä mahdottomaksi perintätapa pitäisi olla kohtuullinen. Suuri kysymys on myös se, millä keinoilla ihmiset voisivat luottaa siihen, että työpaikkoihin kannattaa pyrkiä ja jokainen työtunti on kannattavaa tehdä. Mielestäni jokaisesta sadasta eurosta pitäisi jäädä aina käteen vähintään 60 euroa, vaikka se yhdistettäisiin työttömyys- ja sosiaalietuihin.
Siksi olen niin voimakkaasti puolustanut negatiivisen tuloverotuksen ja perustilin mallia. Perustiliajatuksessa sosiaaliturva perustuisi henkilökohtaiseen tiliin, jolle laitetaan työssäoloaikana automaattisesti 10 prosenttia ansiotuloista. Työssä ihminen näkee kun tilille kertyy rahoja puskuriksi huonoja aikoja, parempaa eläkettä tai välivuotta varten. Tiliä voi purkaa työttömyysjaksojen aikana.
Mikäli työttömyysjaksot pitenevät ja tili kuivuu, tulee valtio apuun negatiivisen tuloveron kautta. Esimerkiksi kun tilillä on alle 1000 euroa, valtio kompensoisi erotuksen siten, että joka kuukausi olisi mahdollista nostaa 1000 euron summan.
Tässä mallissa työn tekeminen lisää kuitenkin aina käteen jääviä tuloja. Samoin ihmisille tulee motivaatio kasvattaa tiliä ja sitä kautta puskuria huonojen päivien varalle. Ja jos huonoja päiviä/työttömyysjaksoja ei tule ennen eläkeikää, ihmisille on jäänyt muhkea potti eläkepäivien ratoksi. Edellä kuvattu malli voisi rohkaista myös yrittämistä, koska se takaisi vähimmäistulon myös niinä aikoina, kun yrityksellä menee heikommin.
Koska mallia ei ole koskaan kokeiltu, ehdotan että se otettaisiin käyttöön hallituksen perustulokokeilun yhteydessä. Silloin näkisimme autenttisesti, miten huomattava byrokratian purkaminen vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Ainakaan nykymallilla ei kannata jatkaa. Sen todistaa massatyöttömyys.