Vasemmistoliiton pj Li Andersson:
Lastensuojelutyön ylikuormitukseen on puututtava säätämällä enimmäisasiakasmäärästä laissa
Eduskunta käsittelee tänään Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Anderssonin lakiesitystä, joka koskee lastensuojelun sosiaalityön mitoitusta. Aloitteen on allekirjoittanut 32 kansanedustajaa eri puolueista. Lakiesitys etenee seuravaksi valiokuntien käsiteltäväksi.
– Tämä lakialoite on vastaus yli tuhannen sosiaalityöntekijän ja sosiaalialan opiskelijan marraskuussa julkaisemaan hätähuutoon koskien lastensuojelun parissa työskentelevien ylikuormitusta. Lasten päivänä julkaistu adressi herätti erittäin tervetullutta ja tarpeellista keskustelua suomalaisen lastensuojelun tilanteesta, Li Andersson sanoi.
Anderssonin lakialoitteessa ehdotetaan lastensuojelulakiin säännöstä, jonka mukaan lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan vain se määrä lapsia, joiden osalta hän voi suoriutua lastensuojelulakiin tai muuhun lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sisältyvistä velvoitteista. Yksittäisellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan kuitenkin enintään 30 lasta.
– Pienen Eerikan äärimmäisen traaginen tapaus johti myös edellisellä vaalikaudella laajaan poliittiseen keskusteluun lastensuojelun resursseista ja niiden suuntaamisesta. Kehittämistoimenpiteitä laadittiin ja resurssejakin on lisätty, mutta siitä huolimatta tilanne ei ruohonjuuritasolla työtä tekevien näkökulmasta ole parantunut.
Anderssonin mielestä on hyvä, että hallitus on omalta osaltaan ryhtynyt toimiin, ja käynnistänyt laajan selvityksen lastensuojelutyön kuormittavuudesta. Hallituksen asettaman selvityshenkilön Aulikki Kananojan ensimmäinen väliraportti julkaistiin noin viikko sitten.
Kananoja tulee kuitenkin raportissaan siihen johtopäätökseen, että sote- ja maakuntauudistustuksen aiheuttamassa “lasten ja perheiden palvelujen nykyisessä muutostilanteessa sosiaalityöntekijöiden lakisääteiset asiakasmitoitukset eivät ole tarkoituksenmukaisia”.
– Pidän erittäin huonona, jos hallitus tämän seurauksena on nyt rajaamassa pois lakisääteisen enimmäisasiakasmäärän keinona puuttua lastensuojelutyön kuormitukseen, Andersson sanoi.
– Lastensuojelun lakisääteinen enimmäisasiakasmäärä ei ratkaise kaikkia niitä ongelmia, jotka tämänpäiväiseen lastensuojelutyöhön liittyy, mutta se olisi ehdottomasti ja selkeästi parannus nykytilanteeseen verrattuna. Lakisääteinen mitoitus ei ole ristiriidassa sen kehittämistyön kanssa, jota nyt tehdään, mutta se loisi lakisääteisen perälaudan resurssien turvaamiseksi myös niissä kunnissa ja niiden työntekijöiden kohdalla, jotka edelleen ja jatkossakin kamppailevat liian suuren asiakasmäärän kanssa.