Liisa Jaakonsaari: Kriittisyys on hyve, mutta missä Suomen ideat?
Presidentti Sauli Niinistön suurlähettiläspäivien Euroopan unionia ruotivassa puheessa oli soinimainen sävy ikään kuin EU itse olisi enemmän ongelma kuin ratkaisu EU:n naapurustossa ja omissa jäsenvaltioissa syntyneisiin vaikeuksiin. Puhe antoi myös vaikutelman, että Suomi olisi jokin EU:sta irrallaan oleva asia – “ne siellä EU:ssa hidastelevat”, kun Suomen asenteen pitäisi olla – ”mitä me teemme EU:ssa”.
Ei ole ollenkaan kummallista, että EU:n sisäiset kriisit ja lähialueen myllerrys ovat saaneet monet tahot pohtimaan EU:n tulevaisuuden suuntaa ja sen kestävyyttä. Niin pitää tehdäkin. Kriittisyys on hyve, mutta niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolella odotetaan enemmän unioni rakentavia puheenvuoroja kuin maassa makaavalle lisää potkuja.
EU on hidas eikä ennakoi päällekäyviä kriisejä. Se on totta. Jäsenmaiden intressien yhteensovittaminen on hidasta. Eurooppalainen näkökulma on yhä enemmän vaikeuksissa nousevan nationalismin ja populismin puristuksessa. Kuitenkin jos EU-yhteistyötä vertaa vaikkapa pääkaupunkiseudun yhteistyöhön, on EU:n 28 jäsenmaan yhteistyö suorastaan dynaamista.
On myös totta, mitä presidentti sanoi, että palaamalla perusasioihin synnyttää uutta uskottavuutta. Parantamalla Euroopan kilpailukykyä ja sitä kautta synnyttämällä hyviä työpaikkoja uskottavuus nousee. Euroskeptisyys myös vähenee, jos uskomme oikeasti Euroopan sosiaalisen maaliin puuttumalla esimerkiksi työvoiman polkumyyntiin.
Myös turvallisuutta lisäävät toimet ovat avainkysymyksiä. Valitettavasti monet juuri turvallisuuteen liittyvä hankkeet kuten tiedusteluyhteistyön kehittäminen törmäävät jäsenmaiden “suvereniteettia” koskeviin esteisiin.