Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Sarkkinen on huolissaan siitä, että väkivaltarikosten tutkinnan yhteydessä tehdään entistä vähemmän mielentilatutkimuksia. Mielentilatutkimusten tarkoituksena on selvittää syytetyn syyntakeellisuutta.
– Mielentilatutkimuksia tehdään nykyään puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Väkivaltarikosten taustalla olevat mielenterveysongelmat ovat jälleen nousseet keskusteluun Imatralla joulukuussa tapahtuneen kolmoissurman myötä, Sarkkinen sanoo.
– Mielentilatutkimuksen tekeminen on kaikkien etu. Jos tutkimuksissa ilmenee mielenterveysongelmia, saa syytetty asianmukaista hoitoa. Hoitamaton psykiatrinen sairaus vaikeuttaa sopeutumista takaisin yhteiskuntaan vankilasta vapautumisen jälkeen. Terveydentilan parantuminen pienentää riskiä rikosten uusimiseen, joten yleinen turvallisuus parantuu.
Mielentilatutkimusten tekemisen vähentymisestä ovat olleet huolissaan myös oikeuspsykiatrit. Sarkkinen teki aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Sarkkinen kysyy, pitäisikö mielentilatutkimuskäytänteitä tiukentaa, jotta väkivallantekoja ja uusimisrikoksia voitaisiin vähentää.
KIRJALLINEN KYSYMYS
mielentilatutkimuksista
Eduskunnan puhemiehelle
Imatran ampuminen ja muut valitettavat väkivallan teot ja henkirikokset ovat nostaneet esille kysymyksen mielenterveysongelmista väkivallantekojen takana.
Väkivaltarikoksien yhteydessä teetetään tätä nykyä noin puolet vähemmän mielentilatutkimuksia kuin vielä noin kymmenen vuotta sitten. Mielentilatutkimuksilla pyritään selvittämään syytettyjen syyntakeellisuutta.
Monesti syyttäjän vaatimuksesta huolimatta mielentilatutkimusta ei tehdä, koska syytetty vastustaa tätä. Tahdosta riippumattomaan hoitoon voi nimittäin päätyä moneksi vuodeksi pitempään kuin vankilaan. Samalla mielenterveysongelmat jäävät havaitsematta, ja asianmukainen hoito saamatta.
Tutkimusten vähentyminen on ongelmallinen muun muassa oikeuspsykiatri Alo Juriloon mielestä. Myös toinen laajasti arvostettu oikeuspsykiatri Hannu Lauerma näkee nykytilanteen ongelmallisena. Väkivaltarikoksien yhteydessä tutkitaan hänen mukaansa ihmisten mielenterveyttä turhan suppeasti. Hän korostaa sitä, että mielentilatutkimuksen myötä psykiatriseen hoitoon ohjattavat pääsevät hoidosta kuntouduttuaan. Vankilasta vapaudutaan tuomion loputtua – terveydentilasta riippumatta.
Hoitamaton psykiatrinen sairaus on raskas taakka ihmiselle ja este yhteiskuntaan sopeutumiselle vankilasta vapautumisen jälkeen. Se voi olla myös turvallisuusriski kanssaihmisille, sillä hoitamattomat mielenterveysongelmat voivat johtaa taas uusiin rikoksiin ja väkivallantekoihin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Pitäisikö mielentilatutkimuskäytänteitä tiukentaa, jotta väkivallantekoja ja uusimisrikoksia voitaisiin vähentää?
Helsingissä 22.2.2017
Hanna Sarkkinen /vas