Euroopan komissio antoi tiedonannon EU:n biodiversiteettistrategiasta, joka ulottuu vuoteen 2030 saakka. Perussuomalaisten maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet Ritva ”Kike” Elomaa, Ari Koponen ja Jenna Simula sekä ympäristövaliokunnan jäsenet Petri Huru, Sheikki Laakso ja Mauri Peltokangas olivat valiokunnissaan huolissaan siitä, hivutetaanko tähän saakka vahvasti kansallisissa käsissä olevaa metsäsektoria Euroopan unionin päätösvallan alle.
– On oleellista muistaa, että EU:n jäsenmaat ja niiden olosuhteet ovat erilaisia, ja se tuntuu aina unohtuvan näissä ylikansallisissa strategioissa. Suomalainen metsäteollisuus hyödyntää metsiämme vastuullisesti ja pitkäjänteisesti luoden työtä ja hyvinvointia koko maahan jo nyt, toteaa Ritva ”Kike” Elomaa.
Valiokuntaryhmät kritisoivat strategian avoimia kysymyksiä, kuten 30% suojelupinta-alan sekä 10% tiukan suojelun määrittelemättömyyttä. Valiokuntien jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, ettei suomalaisen metsäsektorin toimintaedellytyksiä pitäisi missään nimessä ryhtyä rajoittamaan Brysselistä.
– Nyt marssijärjestys on täysin väärä; ensin pitäisi luoda kansallinen metsästrategia, joka lähtee täysin suomalaisen metsäteollisuuden ja metsänhoidon näkövinkkelistä. Sen sijaan, että komissio antaa Suomelle ohjeistuksia metsien hoidosta, tulisi Suomen ennemminkin antaa ohjeita muille EU-jäsenmaille, miten metsiä hoidetaan kestävästi, sekä taloudellisesta että luonnonsuojelullisesta näkökulmasta, kansanedustajat huomauttavat.
Lisäksi jäsenet näkevät yksittäisten suojeluprosenttien linjaamisessa suuria ongelmia siksi, koska Suomessa pelkästään turvemaiden osuus on metsämaasta noin neljännes.
– Kyseessä on yksiselitteisesti myös huoltovarmuuskysymys, koska turvepelloilla on ruoantuotannon kannalta suuri merkitys. Suomalaisen metsän ominaispiirteet pitää ehdottomasti tunnistaa puhuttaessa suojeluprosenteista. Avointa valtakirjaa emme voi missään nimessä antaa, Mauri Peltokangas linjaa.
Valiokuntien perussuomalaiset jäsenet jättivät sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa että ympäristövaliokunnassa eriävät mielipiteet, joissa korostettiin suomalaisten kykyä ja halua tehdä päätökset metsien hoidosta ja suojelusta itsenäisesti.