Kuvaaja: Salla Merikukka

Orpon hallitus on päättänyt leikata kehitysyhteistyöstä yli miljardin hallituskautensa aikana, mikä väistämättä kohdistuu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraille alueille. Vähennykset kohdistuvat erityisesti maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön. Niin sanotut maaohjelmat loppuvat hallituskauden aikana Afganistanissa, Keniassa, Mosambikissa ja Myanmarissa. Vähennyksiä kohdistuu myös monenkeskiseen yhteistyöhön, humanitaariseen apuun sekä kehityspoliittisiin lainoihin ja sijoituksiin. Leikkausten sijaan kehitysrahoitukseen tulisi tässä maailmantilanteessa panostaa. 

”On surullista, että aikana, jona geopoliittiset jännitteet lisääntyvät ja vastakkainasettelu nk. länttä kohtaan on vahvistunut myös korona-ajan seurauksena, leikataan kaikista köyhimmiltä ja eniten tukea tarvitsevilta. Kehitysyhteistyön leikkaukset myös heikentävät monenkeskisen yhteistyön mahdollisuuksia vastata ja ratkoa globaaleja kriisejä”, Vihreiden kansanedustaja, Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana juuri kautensa päättävä Inka Hopsu muistuttaa.

Hallituksen leikkauksista suurin osa kohdistuu kahdenvälisiin maaohjelmiin, mutta leikkauksia kohdistuu myös humanitaariseen apuun, monenkeskiseen yhteistyöhön sekä lainoihin ja sijoituksiin.

”Ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnonkatastrofien ja konfliktien lisääntyessä pakolaisten määrä ja humanitaarisen avun tarve kasvavat. Leikkaukset heikentävät entisestään Suomen reagointikykyä kriisitilanteissa. Ukrainan ohella Gazan tilanne on täysin kestämätön ja humanitaarinen kriisi syvenee. Lisäapua tullaan tarvitsemaan”, huomauttaa Hopsu.

Lisäksi hallitus leikkasi jo viime syksynä Suomen rahoitusta Vihreään ilmastorahastoon sekä Maatalouden kansainväliseen kehitysrahastoon (IFAD). Nyt pääasiassa ilmastotyöhön kohdistuvan laina- ja sijoitusmuotoisen rahoituksen leikkaukset tulevat jatkumaan. Suomi on sitoutunut myös kasvattamaan kansainvälistä ilmasto- ja luontorahoitusta YK:n ilmasto- ja luontokokouksissa.

“Suomi sitoutui Dubain ilmastokokouksessa syksyllä 2023 tuplaamaan sopeutumiseen kohdentuvan ilmastorahoituksensa. Miten tämä aiotaan toteuttaa, jos nyt ilmastorahoituksen työkaluista leikataan? Kunming-Montreal -sopimus taas edellyttää kansainvälisen luonnonmonimuotoisuustyön rahoituksen vahvistamista. Suomen on pidettävä sitoumuksista kiinni”, Hopsu painottaa.

“Leikkausten sijaan Suomen pitäisi pitää kiinni sitoumuksistaan ja Yhdistyneiden kansakuntien tavoitteesta käyttää 0,7% bruttokansantuotteesta kehitysrahoitukseen. Tämä vaatisi pitkäjänteisen, ylivaalikautisen polun rakentamista tavoitetta kohti”, Hopsu päättää.