Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
Asuminen on monin paikoin kohtuuttoman kallista. Jo yli 60 prosenttia vuokralla asujista tarvitsee asumistukia. Niitä Kela maksoi v. 2015 1,7 miljardia euroa. On ilmeistä, että asumistuet valuvat kiinteistösijoittajille. Jotain tarttis tehdä.
Miksi valtio ei lähde tuottamaan vuokra-asuntoja itse ja vastaa polttavaan asuntopulaan ja työllistä samalla ihmisiä nyt, kun siihen olisi tarvetta? Edullisiakaan vuokra-asuntoja ei tarvitsisi vuokrata tappiolla. Ja jos nykyinen älytön hintataso halutaan pitää yllä, valtion omistamissa vuokra-asunnoissa asumistuki palautuisi edes sen maksajalle.
Asuntotuotannon ja vuokra-asumisen jättämistä markkinoiden hoidettavaksi on perusteltu paitsi sillä, että julkisen sektorin mukanaolo aiheuttaisi “markkinahäiriöitä”, myös väittämällä rakentamisen ja vuokraamisen olevan julkisen sektorin rooliin jotenkin sopimatonta.
Nyt voi kysyä, eikö valtion rooliin pitäisi kuulua asumistuen jättimäisten kulujen leikkaaminen? Eikö valtion rooliin sovi työvoiman liikkumisen helpottaminen edullisilla vuokra-asunnoilla? Eikö valtion rooliin pitäisi kuulua ihmisten ostovoiman lisääminen asumiskuluja pienentämällä? Kaikkeen tähän valtion oma rakennustuotanto ja asuntojen vuokraaminen toisivat ratkaisuja.
Asioiden jättäminen markkinoiden hoidettavaksi perustuu myyttiin siitä, että markkinat aina ja kaikkialla tuottaisivat parhaita ja pitkän päälle edullisimpia ratkaisuja. Suomen asuntotilanne on yksi esimerkki siitä, että tuo uskomus ei pidä paikkaansa. Markkinavoimilla on yksi ainut pyrkimys, maksimoida omat voittonsa, ja hyväuskoisinä hölmöinä me, Suomen kansa, olemme antaneet sille mahdollisuuden rahastaa asumisella kestämättömällä tavalla.
Jos yhteiskunnan tuleminen mukaan rakentamiseen ja asuntojen vuokraamiseen tuottaa markkinoille “häiriön”, se on tarpeellinen häiriö. Muussa tapauksessa markkinoiden niin sanottu viisaus näyttäytyy pelkästään hintojen loputtomana nousuna, joka päätyy vuokramarkkinoilla Kelan asumistukien kautta veronmaksajien niskoille, ja omistusasuntojen suhteen taas asuntojen hintakuplana, jonka maksavat omistusasunnossa asuvat, ja kuplan romahduksen jälkeen taas osin veronmaksajat, koska asuntokuplan puhkeaminen kaatuu väistämättä kriisiytyvien pankkien kautta yhteiskunnan hoidettavaksi.
Yksityisyritteliäisyyttä asuntorakentamisessa ei ole syytä tappaa, eikä valtion rakennus- ja vuokra-asuntoyhtiöiden ole sitä tarpeenkaan tehdä, mutta yritysten katteiden kohtuullistamiseen täytyy olla varaa – sen näyttävät vuokra-asuntoyhtiöiden tuotot, ja siitä todistaa myös asumistuen kohtuuton kasvu.