Suomen biojakeluvelvoitteen nojalla vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia myydyistä polttoaineista on biopolttoainetta ja 10 prosenttia jäte- ja tähdepohjaisia biopolttoaineita.
– Suomen jakeluvelvoite on itsessään jo tiukka ja tavoitteen saavuttaminen edellyttää joustoja ja uutta teknologiaa, jotta bensan hinta ei karkaa käsistä sen seurauksena, sanoo Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman.
Uusiutuvan Energian Direktiivissä (RED II) on säädetty uusista velvoitteista, joilla muun ohella rajataan käytettyjen paistorasvojen ja eläinrasvojen käyttö vain enintään 1,7 prosenttiin kaikesta jakeluun menevästä biopolttoaineesta. Tähän direktiivin rajaukseen on mahdollista hakea kansallista poikkeusta.
– Tänä päivänä Suomessa jakeluun menevästä biopolttoaineesta eläin- ja käytetyt jäterasvat edustavat noin neljännestä. On selvää, että direktiivistä tarvitaan kansallinen poikkeama, jonka perusteella Suomi voi hyödyntää eläinperäisiä raaka-aineita, Vestman sanoo.
Jos kansallista poikkeusta ei haeta, jakeluvelvoite tulee nostamaan polttoaineiden hintoja merkittävästi.
– Globaalit biopolttoaineiden raaka-ainevirrat ovat rajalliset. Ei ole mitään järkeä siinä, että jakeluvelvoite johtaa siihen, että ne maat, jotka maksavat eniten voivat ostaa itselleen hyvää omaatuntoa. Direktiivissä pesii valtava hintapommi autoilijalle. Hallitus ei saa tyriä tätä, Vestman sanoo
Vestman muistuttaa, että ylipäätään kestäväksi määriteltyjen biopolttoaineiden raaka-aineiden saatavuudessa esiintyy haasteita, jotka nostavat niiden hintaa. Hän nostaa erityisesti esille synteettiset polttoaineet, jotka valmistetaan muuntamalla talteenotettu hiili polttoaineeksi.
– Byrokratia tekee aivan turhaan kestävistä ratkaista kalliita. Pääsemme halvemmalla parempiin tuloksiin ottamalla joustavasti käyttöön modernia teknologiaa. Eduskunta on jo vuonna 2018 edellyttänyt, että niin sanotut synteettiset polttoaineet otetaan jakeluvelvoitteet piiriin. Koska hallitus tuo tästä esityksen eduskuntaan, kysyy Vestman.
Uudet biopolttoaineiden raaka-aineet voidaan määrittää kestäviksi vain ”toiminnanharjoittajien”, eli lain tarkoittamien polttoaineenjakelijoiden ja -tuottajien energiavirastolle jättämän hakemuksen kautta.
– Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi maatalousyrittäjä ei voi hakea tuottamalleen polttoaineen raaka-aineelle kestävyyshyväksyntää. Vähemmän byrokratiaa, enemmän ketteryyttä, Vestman päättää.
Vestman on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.