Tämän hallituksen yksi päätavoite on ollut turhan byrokratian poistaminen. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa uudessa alkoholilakiesityksessä, joka on nyt loppusuoralla eduskunnassa. Onneksi olemme nyt talousvaliokunnassa puuttumassa asiaan – tosin lausuntovaliokuntana.
Mitä enemmän uudistuksen hallinnollista taakkaa lisääviin yksityiskohtiin olen perehtynyt, sitä enemmän uudistuksen sisältö on saanut “hiukseni pystyyn”. Alkoholi on todellinen tabu myös suomalaiselle lainsäätäjälle.
Lain sisältö on kummallinen sekoitus Alkon monopolin säilyttämistä ja suomalaisten kieroutunutta ajatusta siitä, että kännikulttuuri elää ja voimistuu heti kun pullo on jossain näkyvillä. Tässä artikkelissa perustelen asiaa muutamilla lain yksityiskohdilla.
Lakiehdotuksessa edellytetään, että lupaviranomainen hyväksyy etukäteen kaikki ravintolayrittäjien tilat ja paikat, joissa voi tarjoilla alkoholia. Lapin kairalla oleva matkailuyrittäjä joutuu siten tarkasti miettimään, missä moottorikelkkasafari pysähtyy. Kohta on maastot täynnä alkoholitarkastajia. Ehdotamme, että lakia muutetaan siten, että ennakollista hyväksyntää vaaditaan vain yleisötilaisuuksien osalta.
Ravintoloissa yksi järjestysmies edellytetään automaattisesti jokaista sataa asiakaspaikka kohden, mikäli ravintolan tarjoilu jatkuu yli 1.30 yöllä. Mikäli ravintola on 300 paikkainen ja asiakkaita on tällä hetkellä 15, heitä on vahdittava neljän järjestysmiehen toimesta. Samoin järjestyksenvalvoja ei saisi tehdä muuta kuin järjestyksenvalvontaa. Eikö sopimus turvapalvelun kanssa riittäisi? Ja kyllä järjestyksenvalvoja voisi varmaan kantaa myös lautasia pöydästä ja auttaa vaikka siivouksessa.
Lakiin on tullut uusi yritysluokka, alle 500 000 litraa vuodessa valmistavat “käsityöläispanimot”. Näin elinkeinopoliittisesta näkökulmasta voin ajatella, että on tehty taas yksi kasvun raja. Kuka ihme keksi tällaisen rajan, jossa voi vähän harrastella, mutta ei kasvaa ja kehittyä? Suosittelemme litramäärän nostamista ja sitä, että vientiin menevää tuotantoa ei oteta huomioon tuotantorajoituksia laskettaessa.
Lakiesityksen mukaan käsityöläispanimoilla on mahdollisuus myydä omia tuotteitaan suoraan panimolta, mutta vain yhdestä myyntipaikasta/yritys. Tämä merkitsee, että pienpanimot, joilla on yhdellä valmistusluvalla toiminnassa useampi panimolaitteisto eri valmistuspaikoilla, eivät voi myydä tuotetta kuin yhdestä paikasta. Miksi ihmeessä? Halutaanko tuhota hyvin kasvuun päässyt pienpanimokulttuuri?
Ja sitten se kuuluisa vienti ja tuonti! Alkoholi on Suomen suurin maatalouden vientiartikkeli. Alkoholin ulkomaille suuntautuva verkkokauppa Suomesta on kuitenkin kielletty. Tämän takia esimerkiksi Altia joutui perustamaan yrityksen Kööpenhaminaan. Onpa hassua! Toisaalta Sosiaali- ja terveysministeriön esitys esittää etämyynnin kieltämistä. Mitähän ranskalaiset sanovat siitä, että suomalaista likööriä saa myydä Ranskaan, mutta ranskalaista viiniä ei saa myydä Suomeen. Esitys on ristiriidassa tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden kanssa.