Miehitys on ollut aina laiton eikä ole olemassa mitään kulttuurisia tai historiallisia siteitä, joilla sitä voitaisiin oikeuttaa. Tämän vahvisti Haagin rikostuomioistuimen päätös vuonna 1976. Marokkolaiset ja sahrawit ovat eri kansoja. Marokon miehitys johtuu Marokon laajentumishaluista ja luonnonvaroista. Väitös alueiden yhteisistä linkeistä miehityksen taustalla on kumottu alusta alkaen. Miehittääkö Marokko kaikkia Pohjois-Afrikan maita vain koska kaikki maat liittyvät toisiinsa arabialkuperänsä sekä uskonnon ja kielen suhteen?
EU tukee kolonialismin jatkamista
Euroopan unionin ja Marokon välisten kauppasopimusten perusteella EU-maiden alukset ovat voineet kalastaa Länsi-Saharan aluevesillä sekä esimerkiksi Suomessa myydään tomaatteja, joiden alkuperämaaksi on merkitty Marokko, vaikka tomaatit on tuotettu Länsi-Saharassa.
Kansainvälisen oikeuden mukaan miehitetyn alueen luonnonvaroja voi käyttää ainoastaan paikallisen väestön hyväksynnän jälkeen. Sahrawien kantaa ei ole kysytty, joten EU:n ja Marokon kauppasopimukset rikkovat törkeästi kansainvälistä oikeutta. Viimeksi vuonna 2021 EU:n tuomioistuin totesi kolme unionin ja Marokon välistä maatalous- ja kalastussopimusta laittomiksi, sillä Länsi-Saharan aluevesien ei voida katsoa kuuluvan Marokolle. EU ei ole kuitenkaan oman tuomioistuimensa ratkaisuihin näyttänyt sitoutuvan.
Etenkin tämän kevään eurovaalien alla on tuotava esiin, miten EU ei ole tunnustanut Polisariota sahrawi-kansaa edustavaksi tahoksi sekä esitettävä vaatimuksia tunnustamisen ja Polisarion kanssa neuvottelun ja yhteistyön puolesta.
YK:ssa on sovittu itsenäisyyskansanäänestyksen järjestämisestä Länsi-Saharassa jo vuonna 1992, mutta koska Marokko tietää sahrawien seisovan itsenäisyyden saavuttamisen puolella, se ei halua kansanäänestyksen toteutuvan ja tekeekin kaikkensa suunnitelmien estämiseksi. Marokolle on kuitenkin tehtävä selväksi, ettei kansainvälisen oikeuden rikkomista ja kolonialismin jatkamista voida hyväksyä.
Saharan demokraattisen arabitasavallan itsenäisyyspäivänä Kommunistinuoret vaatii Suomea tunnustamaan Länsi-Saharan itsenäisyyden sekä vahvempia ponnistuksia EU:ssa ja YK:ssa Marokon kolonialistisen ja perusteettoman vastustuksen ylittämiseksi ja Länsi-Saharan itsenäisyyskansanäänestyksen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.