Yleisen poliittisen ilmapiirin paikallaan junnaaminen, edistyksellisten aloitteiden puute ja näköalattomuus sekä korruptio ja poliitikkojen suhmurointi on jättänyt monille käsityksen, että edustuksellinen demokratia ei riitä. Ja eihän se riitäkään. Kritiikitön, pikainen ja epädemokraattinen Nato-prosessi alleviivaa kansan vaikutusvallan ja yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäämisen tarvetta.

Ihmisillä ei ole tämän päivän Suomessa edes tunnetta omista vaikuttamisen mahdollisuuksistaan edustuksellisten elinten kautta. Sen kertoo jo valtiollisten vaalien äänestysaktiivisuuden vähäisyys. Vaikka puolueet hallituksessa vähän vaihtuvatkin, niin kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet kapitalistiseen markkinatalouteen, rahan ylivaltaan ja sopeutuneet uusliberaaliin julkisten palvelujen heikentämislinjaan.

Maamme porvariston unelma Nato-jäsenyydestä on toteutumassa oikeistomedian mielipiteenmuokkauksen avulla ja parlamentaarisen vasemmiston vahvalla tuella. Prosessia on edistetty ennennäkemättömällä kiireellä, sinisilmäisellä luottamuksella Yhdysvaltoihin ja rakentavan kritiikin totaalisella sivuuttamisella ja leimaamisella. Kasvaneen sotauhon ja militarismin ilmapiiri on saanut jopa rasistisia piirteitä. Vaikka Venäjän kansalla ei ole ollut oligarkkien tukeman Putinin imperialistiseen sotapolitiikkaan mitään tekemistä, on asiaton kielenkäyttö ja vihamielinen suhtautuminen venäläisiin ja venäläistaustaisiin ollut kasvussa Suomessa ja muualla.

Nato-jäsenyyteen liittyvä – poliitikkojen, oikeistomedioiden sekä erilaisten ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten viranhaltijoiden dominoiva – keskustelu on ollut jälleen suora malliesimerkki Suomessa olevasta demokratiavajeesta. Presidentti Niinistö on koko virka-aikansa sanonut, että hänen mielestään Nato-jäsenyydestä tarvitaan kansanäänestys. Nyt kun sen aika olisi mahdollinen, kertookin hän, että pelkkä gallup riittää jäsenyyden tueksi. Kokoomuslaisen Niinistön todellinen Nato-kanta ei liene olleen ikinä epäselvä, mutta siirto kansanäänestyksen esittämisestä sen kampitukseen on silti härskiä.

Päätöksenteon tulee olla mahdollisimman avointa ja julkista. Asukkaiden tiedonsaannin helpottaminen ja osallistumisen laajentaminen on tärkein keino ehkäistä ennalta korruptiota. Poliittisessa valmistelussa on oltava erilaisia vaihtoehtoja, joihin ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa erilaisten fyysisten foorumien ja vaikuttamistapojen sekä verkon avulla. On luotava edellytykset mahdollisimman monelle asukkaalle käyttää oikeuttaan vaikuttaa asioihinsa. Tarvitaan uusia kansalaisfoorumeita, joissa ihmiset voivat tuoda näkemyksiään esiin matalalla kynnyksellä.

On kehitettävä lähidemokratiaa ja osallistuvaa budjetointia, jossa siirretään todellista päätösvaltaa asukkaille ja heidän valitsemilleen lähemmän tason edustajille, kuten aluelautakunnille, kunnanosavaltuustoille ja aluefoorumeille. Kansanäänestykset ja aloitteet kunnallisella, hyvinvointialueen ja valtakunnallisella tasolla ovat tärkeitä demokratian keinoja, joita ei saa politiikassa sivuuttaa vaan nimenomaan hyödyntää ja edistää.

Kansan vaikutusmahdollisuuksia tulee parantaa antamalla tiloja laajemmin maksutta asukkaiden käyttöön kunnissa sekä antamalla tietoja ja resursseja vaihtoehtoisten esitysten tekemiseen. Nuorisovaltuustoilla tulee olla todellista päätösvaltaa kuntien ja hyvinvointialuiden nuorisotyössä ja budjetissa sekä esitys- ja läsnäolo-oikeus valtuustoissa ja lautakunnissa.

Valta ei saa keskittyä enää yhtään enempää harvoihin käsiin. Politiikka- ja virkaeliitin sijaan on nyt kuultava ihmisiä ja demokratia on otettava porvareilta työväen haltuun. Ihmisillä on ideoita, jotka eivät taivu vanhoihin kaavoihin. Tarvitaan rohkeutta kokeilla ennakkoluulottomasti uusia, vanhan vallan kyseenalaistavia toimintamuotoja.
Artikkeli Kommunistinuorten sivuilla: