Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin koskaan ennen. Miksi? Kysymystä on syytä pohtia huolella. Aleneva syntyvyys on paljon suurempi uhka suomalaisuudelle kuin Rajat kiinni -liikkeiden väittämä suomalaisuuden tuhoksi koituva maahanmuutto.
Viime laman aikana lapsi syntyi jopa enemmän kuin aiemmin. Silloin kotihoidontuki saattoi olla yhtenä kimmokkeena. Työttömyyttä mukavammaksi ja kunniallisemmaksi vaihtoehdoksi koettiin kotihoidontuki. Yhden lapsen perään hankittiin toinen.
Nyt syntyvyys on alentunut ja taustalla on varmasti monta tekijää. Työelämän vaikutus on kuitenkin kiistaton. Moni haaveilee lapsesta, mutta jos työtä ei ole tai työ on hyvin epävarmaa, haavetta ei toteuteta. Nuoret aikuiset jäävät odottamaan parempia aikoja. Kun lapsia hankitaan myöhemmällä iällä, määrä jää ehkä alhaisemmaksi kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Turvallisessa työssä olevat toteuttavat todennäköisemmin lapsihaaveensa.
Lapsiperheet vastaavat kyselyissä, että he toivoisivat käytettävän enemmän veroeuroja laadukkaaseen päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon. Mitä tekee hallitus? Pakottaa kunnat kasvattamaan ryhmäkokoja varhaiskasvatuksessa. Pakottaa heikentämään laatua. Siinä sivussa hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta. Ei kovin lapsiystävällistä politiikkaa.
Hämeenlinnan valtuusto äänesti viime syksynä budjettia tehtäessä subjektiivisen päivähoidon säilyttämisen puolesta ja ryhmäkokojen ennallaan pitämisestä. Viisas valtuusto. Rahavirtaa katsottiin pidemmällä aikavälillä. Vaikuttaahan hyvä varhaiskasvatus lapsen koko elämään. Subjektiivinen päivähoito-oikeus taas tukee vaikeuksissa olevia perheitä, toki muitakin. Toivottavasti linja pitää tänäkin syksynä.
Jos vertailee eurooppalaisia synnytystilastoja huomaa, että niissä maissa joissa nuorisotyöttömyys on pahinta, syntyvyys on laskenut enemmän. Torjumalla nuorisotyöttömyyttä vahvistetaan syntyvyyttä.
Hallitus ikävä kyllä purki nuorisotakuun, jonka avulla nuorten työllistymistä on tuettu. Samoin hallitus lopetti vailla ammattitutkintoa oleville nuorille aikuisille suunnatun koulutusohjelman. Ei kovin hyvä säästökohde.
Suomessa keskustelu on pyörinyt paljon naisten työmarkkina-aseman ympärillä. Hallitus toisensa perään on pyrkinyt saamaan äitejä työmarkkinoille ja isiä kantamaan enemmän vastuuta lastenhoivasta. Tämän hallituksen linja on toinen.
Naisten työssäkäyntiin vaikuttaa mm. laadukas päivähoito. Lisäksi taloudella on merkitystä. Hallituksen linjaamat rankat päivähoitomaksujen korotukset vaikeuttavat keskituloisten lapsiperheiden asemaa kohtuuttomasti. Työstä saatu taloushyöty valuu maksuihin. Ei kovin kannustaa, koska samaan aikaan hoivan laatu heikkenee.
Lisäksi hallitus olisi halunnut vapauttaa määräaikaisten työsuhteiden käytön perusteluista, joita nyt tarvitaan työsuhteen määräaikaisuudelle. Vaikka nimenomaan työelämän pirstaleisuus raastaa lapsiperheitä ja erityisesti naisia. Ammattiyhdistysliikkeen ja muiden painostuksesta “vapautus” rajautui pitkäaikaistyöttömien työsuhteisiin.
Pitkäaikaistyöttömän kohdalla määräaikaisuus saattaa purkaa työnantajan pelkoja sen suhteen, että työttömyys on vienyt työkyvyn. Näin pitkään työttömän pääsy työhön voi jopa helpottua. Naisten kohdalla purku olisi lisännyt epävarmuutta ja perusteettomia pätkätöitä.
Työelämän yksi villitys 0-tuntisopimukset. Ne sopivat työntekijälle silloin suhteellisen hyvin, kun pääsee itse valitsemaan tuntimääränsä. Mutta monen kohdalla tunnit heittelevät ja toimeentulo vaihtelee ennakoimattomasti. Lapsiperheen elämässä vakaus on valttia. Siksi nollasopimuksille tarvitaan selvät pelisäännöt.
Jos voisi ilman rajoitteita miettiä keinoja syntyvyyden nostamiseen, kannattaisi tehdä varhaiskasvatuksesta maksutonta – onhan koulutuskin, mutta ajatus ei tässä taloustilanteessa ole kovin realistinen. Nyt kannattaisi jakaa vanhempainvapaa ja kotihoidontuki kolmeen osaan, yksi äidille, yksi isälle ja kolmas kummalle tahansa.
Lisäksi pitäisi mahdollistaa työn joustaminen paremmin perheen ehdoilla eikä kulkea päinvastaiseen suuntaan, kuten nyt on tapahtumassa. Työelämässä ylipäätään osa-aikatyön tukeminen pienten lasten vanhemmuuden tukemiseksi saattaisi yhdistää työnantajan ja perheiden tarpeet hyvinkin, jos puhemiehenä olisi valtiovalta, joka auttaisi yhtälön taloudellista puolta. Joustava hoitoraha oli viime eduskuntakaudella hyvä askel tähän suuntaan.
Tulonsiirtopuolella on aina parantamisen varaa. Tärkeimmät kohteet tässä ajassa ovat köyhimpien lapsiperheiden tukeminen ja asumiskulujen kohtuullistaminen. Keskituloisten lapsiperheiden kohdalla taas on oleellista huolehtia, että päivähoito-, iltapäivähoito- ja harrastusmaksut eivät nouse kohtuuttomiksi.
Ihan oman tarkemman tutkimuksensa vaatisi se, miksi niiden nuorten määrä on kasvanut, jotka eivät halua lapsia. Muutamassa vuodessa lukumäärä on noussut 5 prosentista 14 prosenttiin Väestöliiton tekemän perhebarometrin mukaan.
Jokaisella on oikeus määrittää oma lapsilukunsa ja yhteiskunnan tehtävä on arvostaa tätä valintaa. Silti olisi hyvä tietää enemmän niistä tekijöistä, jotka houkuttavat valittuun lapsettomuuteen. Osansa saattaa olla yhteiskunnan ilmapiirillä, joka ei aina ole kovin lapsimyönteinen.