Li Andersson. Kuva: Markus Sommers

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä osallistuu tänään ja huomenna Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n ja muiden asunnottomuustoimijoiden yhteiseen Kadulle vai Kotiin -mielenilmaukseen Helsingin Kansalaistorilla. Kansanedustajat käyvät järjestäjien kutsumana vuoropuhelua sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista ja samalla antavat tukensa tärkeälle asunnottomuuden vastaiselle työlle.

Suomessa on tällä hetkellä vajaa 3700 asunnotonta ja olemme Euroopan ainoa maa, joka on onnistunut johdonmukaisesti vähentämään asunnottomuutta. Asunnottomuus on kuitenkin vaarassa kasvaa, kun Orpo-Purran hallitusohjelman historialliset leikkaukset toimeentulotukeen, asumistukeen ja työttömyysturvaan yhdistettynä esimerkiksi valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon alasajoon uhkaavat viedä yhä useammalta katon pään päältä.

Puolueen puheenjohtaja Li Andersson korostaa, miten vakavan tilanteen edessä ihmiset ovat:

– Maksuvaikeudet ja häädöt tulevat yleistymään, kun hallitus leikkaa pienituloisilta aivan ennennäkemättömän rajusti – tästä ovat myös asiantuntijat hallitusta varoittaneet. Erityisen huolissani olen jo valmiiksi kasvavasta nuorten asunnottomuudesta. Monilla ei ole mahdollisuutta löytää halvempaa asuntoa tai mitään paikkaa, mihin mennä. Asunnon menettäminen on monelle jo valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevalle viimeinen tikki, jonka hinta on kestämätön, sanoo Andersson.

Sosiaaliturvan leikkausten arvioidaan pudottavan yli 40 000 uutta ihmistä köyhyysrajan alapuolelle tilanteessa, jossa Suomi saa edelleen toistuvia moitteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta perusturvan liian matalasta tasosta. Orpon hallitus tavoittelee hallitusohjelmassa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista, mutta samalla se tekee tavoitteeseen nähden täysin ristiriitaista politiikkaa.

Asunnottomuuden parissa aiemmin työskennellyt kansanedustaja Laura Meriluoto tuo esille konkreettisia toimenpiteitä asunnottomuuden helpottamiseksi ja lopettamiseksi:

– Asunnottomuuden poistaminen on osa laajempaa köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vastaista työtä. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi kohtuuhintaisten pysyvien asuntojen saatavuuden lisääminen, moniammatillisen liikkuvan tuen kehittäminen, nopean asuttamisen mallin laajentaminen, tyhjien tilojen hyötykäyttö, asumisneuvonnan kehittäminen sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden parantaminen. Asunnottomuuden poistaminen on mahdollista, mutta se vaatii tahdon lisäksi myös sitoutuneita tekoja, sanoo Meriluoto.