EU:n tavoitteena on vähentää merkittävästi kasvihuonekaasuja lähivuosikymmenien kuluessa. Jo 2000-luvun alussa keskeiseksi keinoksi päätettiin ottaa päästökauppajärjestelmä. Sen menettelytavoilla pyritään vähentämään noin puolet päästöistä. Toinen puoli päästöjen vähentämisestä kuuluu päästökaupan ulkopuolisille toimijoille.
Päästökaupan piirissä on lähes kaikki energiantuotanto ja valtaosa teollisuudesta. Näiden toimijoiden osalta ei ole maakohtaisia velvoitteita. Puheena olevat yritykset joutuvat vähentämään päästöjään joko investoinnein tai ostamalla päästöoikeuksia päästökaupassa.
Suomessa päästökaupan ulkopuolisista CO2- päästöjen tuottajista tärkeimpiä ovat liikenne, rakentaminen, asuminen, maatalous, jätteet ja luonto itse. Niiden tuottamat päästöt ovat noin 30 miljoonaa ekvivalenttia CO2-tonnia vuodessa. Näiden vähentämiseksi EU määritteli äsken uudet maakohtaiset velvoitteet vuoteen 2030 mennessä.
Komission esitys Suomelle on vaativa. Velvoitteemme on vähentää 39 prosentilla CO2- päästöjä vuodesta 1990 vuoteen 2030. Velvoite on vaativa, mutta mahdollinen. Sen saavuttaminen edellyttää kuitenkin nopeita ja hallituksen tähän saakka käynnistämää voimakkaampia toimia sekä bioteollisuuden että uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi.
Aivan erityisen tärkeässä roolissa tavoitteiden saavuttamiseksi on liikenteen muuttaminen nykyistä päästöttömämmäksi. Liikenne tuottaa tällä hetkellä 12-14 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa. Se on noin 40 prosenttia nyt kyseessä olevista päästökaupan ulkopuolisista päästöistä.
Suomessa on puhtaiden liikennepolttoaineiden tuottamiseen raaka-aineita yllin kyllin. Meillä on myös maailman paras alan teknologinen osaaminen ja yksi maailman merkittävimmistä valmistajista, Neste Oyj, ja joukko muita alan yrityksiä.
Puhdistuva liikenne pystyy vastaamaan runsaasti yli puolesta Suomen nyt saamista velvoitteista. Uusiutuvan polttoaineen niin sanottu sekoitusvelvoite voitaisiin nostaa kaikissa liikennemuodoissa 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi valtiovallan tulisi edistää biokaasun, sähköautojen ja laitteiden käyttöä erilaisin toimin vuoteen 2030 mennessä.
Maatalouden, rakentamisen, asumisen ja jätehuollon mahdollisuudet merkittäviin päästöjen vähentämiseen ovat liikenteeseen verrattuna vaatimattomat.
Komission herrat metsäoppiin!
Vaikka Suomi selviääkin oikein toimien velvoitteista, se ei tarkoita sitä, että komission esitys erityisesti maankäytön muutosten ja metsän kasvun tuottamien nielujen huomioimisesta pitäisi hyväksyä nyt esitetyllä tavalla.
Komission esitys näet osoittaa, että metsä nähdään Brysselin kammareissa liian paljossa ”puistometsänä”, eikä hyvin hoidettuna talousmetsänä, mitä se meillä pääsääntöisesti on. CO2- päästöjen määrittelyssä maan käytön muutokset – esimerkiksi päästöjä sitovan metsän muuttaminen yhdyskuntarakentamiseksi – otetaan kyllä huomioon täysimääräisesti päästöjen aiheuttajana. Suomen metsien suuren nettokasvun tuottamat CO2- päästöjä sitovat eli vähentävät metsänielut otetaan huomioon vain nimellisesti ja mielivaltaisin, ei biologisin perustein.
Komission väärän metsäkäsityksen vuoksi Suomen päästöjen määrä lasketaan liian suureksi. Maksamme tästä joka vuosi muutaman kymmenen miljoonaa euroa. Komission herrat tulisi kuljettaa suomalaismetsiin oppimaan, mitä metsä on ja miten se kasvaa ja miten sitä Suomessa hoidetaan!