Jyväskyläläinen kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) on jättänyt kirjallisen kysymyksen vanhempansa kuoleman kautta menettäneiden lasten yhdenvertaisesta oikeudesta saada tukea elatukseensa.
Oikeudesta lapseneläkkeeseen säädetään kansaneläkelaissa ja sitä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle, jos hänen äitinsä, isänsä tai muu huoltajansa kuolee.
Lapseneläke on osa perhe-eläkettä. Perhe-eläkelaki ei kuitenkaan takaa lapseneläkettä kaikille vanhempansa kuoleman kautta menettäneille lapsille. Tällä hetkellä vanhempansa menettänyt lapsi voi kuolleen vanhempansa asuinmaan perusteella jäädä kokonaan ilman lapseneläkettä tai muuta tukea elatukseensa. Tämä tilanne syntyy silloin, kun lapsen kuollut vanhempi ei ole asunut eikä työskennellyt Suomessa vähintään kolmea vuotta täytettyään 16 vuotta. Jos kuollut vanhempi ei ole koskaan asunut Suomessa, lapselle ei tule lainkaan oikeutta lapseneläkkeeseen. Näissä tilanteissa eläkettä lapselle ohjataan hakemaan kuolleen vanhemman asuinmaasta. Sen lainsäädäntö saattaa kuitenkin evätä eläkkeen.
Tässä tilanteessa lapsi jää kokonaan vaille tukea elatukseen sillä elatustukeakaan ei myönnetä jos elatusvelvollinen on kuollut. Vanhempansa menettäneet lapset asetetaan näin eriarvoiseen asemaan keskenään vanhempansa asuinmaan perusteella. Lapseneläkettä ei käsitellä lapsen oikeutena, vaan perusteet määräytyvät kuolleen vanhemman tilanteesta. Tämä on lapsen oikeuksien ja lapsen edun vastaista. Se on myös ristiriidassa niin perustuslain 6§:n kuin yhdenvertaisuuslakiin sisältyvän syrjinnän kiellon kanssa.
Kirjallisessa kysymyksessään Paloniemi ehdottaa tilanteen korjaamista muuttamalla elatustukilakia siten, että vanhempansa kuoleman kautta menettäneellä olisi oikeus elatustukeen, jos hänen ei ole mahdollista saada lapseneläkettä. Vaihtoehtoisesti korjaus voitaisiin tehdä kansaneläkelakiin muuttamalla sitä niin, että lapsella olisi huoltajansa kuoleman jälkeen aina subjektiivinen oikeus Kelan maksamaan lapseneläkkeeseen riippumatta kuolleen vanhemman asuinmaasta.