Yhdysvaltojen presidentinvaalilla on luonnollisesti vahva merkitys kaikelle sille yhteistyölle, mitä maailmassa tehdään ja erityisesti, millaisen roolin Yhdysvallat omaksuu yhteistyössä suhteessa Eurooppaan. Ehdokkailla on tähän asti sanotun perusteella eroa.
Republikaanien Donald Trump käy vaaleihin selvemmin ajatuksella Yhdysvallat ensin. Clinton korostaa yhteistyötä ja varoittaa eristäytymisestä.
Vuosien kuluessa Yhdysvaltain puolueiden näkemykset kansainväliseen yhteistyöhön ovat vaihtuneet. Republikaanit korostivat ennen vapaakauppaa ja olivat ulkopolitiikassa aktiivisia, kun demokraatit suuntasivat puheitaan toisin. Nyt asetelma on selvästi kääntynyt.
Amerikkalaiset päättävät itse, millaisen presidentin ja millaista politiikkaa he haluavat. Siksi täältä Euroopasta ei kannata ennakoida vaalin tulosta – eikä meidän pohdinnoillamme ole tulokseen mitään vaikutusta.
Ennenkin on käynyt niin, että ennakkokuvat ehdokkaista ovat vaihtuneet sen jälkeen, kun virka on otettu vastaan. Valittu saa johtaakseen valtavan hallinnon, jolla on pitkä diplomatian ja kansainvälisen politiikan perinne ja osaaminen. Näin on, vaikka osa hallinnosta aina vaihtuu presidentin myötä.
Kansainvälisen liberaaliliikkeen kautta demokraatit ovat tietysti Keskustalle läheisempi puolueena, mutta valtioiden välisessä kanssakäymisessähän valittujen henkilöiden puoluetaustoilla ei ole yhteistyön kannalta merkitystä. Yhteistyötä tehdään aina kansan valitsemien kanssa.
Suomen kannalta on tärkeää, että valittavan presidentin kaudella USA tuntisi aktiivista mielenkiintoa Eurooppaa kohtaan, harjoittaisi kanssamme laajaa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä, edistäisi vapaakauppaa, toimisi ilmastopolitiikassa edistyksellisesti sekä antaisi myös jatkossa transatlanttisen yhteistyön merkeissä vakauttavan panoksensa Euroopan turvallisuudelle.
Korostan tässä käsitettä vakauttava. Emme kaipaa jännitettä lisäävää politiikkaa varsinkaan täällä Pohjois-Euroopassa. Lisäksi on tärkeää, että EU:lla on maailmanpolitiikassa kumppani, joka tavallamme korostaa oikeusvaltiota, sananvapautta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia. Molemmat puolet Atlanttia ovat aatehistoriallisesti Ranskan vallankumouksen perillisiä. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo yhdistävät meitä.
Ehdokkaista Trump on korostanut sitä, että eurooppalaisten pitää itse maksaa nykyistä enemmän puolustuksestaan. Tämä ennakoi sitä, että hän vetäisi rahoja ja joukkoja pois täältä. Arvelen, että Clinton joutuu hieman peesaamaan häntä tässä vaalikampanjan aikana, koska jatkuva budjettialijäämäkin pakottaa USA: n miettimään panostuksiaan. Iso kuva mielestäni onkin se, että turvallisuuskysymyksissä Euroopassa joudutaan ottamaan astetta itsenäisempi rooli. Britannian ero EU:sta korostaa tätä.
Eristäytymisestä sijaan maailmassa tarvitaan enemmän yhteistyötä. Kokemamme ongelmat kannustavat helposti hakemaan vastausta käpertymällä itseensä. Tällä tavalla mielletystä kansallismielisyydestä on tullut laajalti hallitseva teema kaikkialla. Se ei kuitenkaan ratkaise ongelmia, joiden juuret ovat kansallisia rajojamme laajemmat.
Kansallismielisyydestä kannattaa ottaa hyödyksi perinteisiin, kulttuuriin, tapoihin ja yhteisöllisyyteen liittyvä voima, mutta nämä eivät ole suunnattu muita vastaan. Mielenkiinnolla seuraan millaiseksi USA:n vaalityössä käsite kansallisesta muovautuu.
Matti Vanhanen
Presidenttiehdokas, kansanedustaja