Poliittinen tilannekatsaus, perjantai 3.2.2017.
Hyvät ystävät, puoluekokousedustajat, bästa vänner, kutsuvieraat!
Tervetuloa Lahteen! Välkommen till Lahtis! Sosialidemokraateille Häme on aina ollut kannatuksen ydinaluetta. Edellisissä eduskuntavaaleissa 2015 Hämeen vaalipiiri oli ainoa linnake, missä kykenimme pitämään kiinni suurimman puolueen asemasta.
SDP:n uuden nousun kannalta tällaisista linnakkeista kiinni pitäminen on jo symbolisestikin äärimmäisen tärkeää. Linnakkeemme, kannatuksen ydinalueemme luovat uskoa ja luottamusta koko maan demareille, että vaalipäivinä punaisella värillä on yhä käyttöä.
Hyvät toverit!
Edellisen kerran kokoonnuimme puoluekokoukseen vajaat kolme vuotta sitten Seinäjoella. Silloinkin puhuimme paljon luottamuksen palauttamisesta puolueeseemme. Talousahdinko oli syvä ja Euroopan tulevaisuus veitsenterällä. Kataisen sinipunahallituksessa olimme joutuneet tekemään useita meille vaikeita kompromisseja. Samalla luottamuksemme oli rapautunut erityisesti työväestön ja eläkkeensaajien parissa.
Ongelma ei ollut uusi eikä vain Suomen sosialidemokraattien oma. Kannatuksemme oli laskenut lähes yhtäjaksoisesti vuoden 1995 eduskuntavaaleista saakka. Samankaltaista on ollut lähes kaikkien eurooppalaisten sisarpuolueidemme kannatuskehitys viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta.
Kun pääministeri Paavo Lipponen johti Suomen EU-puheenjohtajuutta vuonna 1999, kokoontuivat silloisen unionin 15 jäsenmaan pääministerit ja vastaavat Helsinkiin. Noista 15 pääministeristä yhdeksän eli lähes kaksi kolmannesta oli eurooppalaisia sosialidemokraatteja. Kun tänä keväänä Eurooppa-neuvosto kokoontuu Maltalle, enää alle kolmannes pääministereistä edustaa sisarpuolueitamme.
Syyt eurooppalaisen sosialidemokratian alakulolle ovat vaihdelleet maittain, mutta yksi analyysi vaikuttaa olevan kaikille yhteinen. Emme ole kyenneet antamaan toivoa ja turvaa tulevaisuudesta niille ihmisille, jotka ovat meihin eniten vuosikymmenten saatossa luottaneet.
Siksi keväällä 2014 koin vahvasti, että linjaamme piti reivata. Meillä pitää olla vastuu maan kehittämisestä niin, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja että jokaisella ihmisellä on tasa-arvoiset lähtökohdat elämänsä polun valintaan. Tästä on kyse pohjoismaisessa hyvinvointivaltioajattelussa, tästä on kyse inhimillisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Puoluekokouskauden päättyessä on nyt hyvä arvioida, miten olemme onnistuneet luottamuksen palauttamisessa. Vaikka yksittäisillä kannatusmittauksilla ei kannatakaan kovasti hekumoida, ei puoleen eikä toiseen, on trendi ollut selvä. Olemme kymmenen vuoden tauon jälkeen palanneet pysyvästi kamppailemaan suurimman puolueen asemasta. Erityisesti kannatuskehitys on ollut hyvää perinteisissä kannattajaryhmissämme.
Bästa kamrater!
Det är bra att utvärdera hur vi har lyckats under den här partikongressperioden. Man ska inte bli för taggad eller nedslagen på grund av en opinionsmätning. Trenden har dock varit solklar. Efter tio års paus är SDP på toppen i opinionsmätningar. Trenden har varit särskilt bra bland våra traditionella stödargrupper.
Seuraava haasteemme on nostaa kannatuksemme pysyvästi puheenjohtaja Lipposen aikakauden lukuihin. Tämä tarkoittaa määrätietoista työtä inhimillisen Suomen puolesta esimerkiksi perheiden asemaan, uuteen työelämään ja sivistyksen merkitykseen liittyvien kysymysten parissa. Nämä ovat myös niitä teemoja, joille keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus on viitannut kintaalla. Vaihtoehdollemme on nyt erityinen tilaus ja tarve suomalaisten mielissä.
Hyvät puoluekokousedustajat!
Kun aloimme kesällä 2014 hallituksessa reivata puolueen kurssia, tavoitteenamme oli Seinäjoen linjausten mukaisesti pysäyttää eriarvoistumiskehitys ja vahvistaa talous- ja työllisyyskehitystä.
Jo loppukesän budjettiriihessä esitimme muutamia välttämättömiä korjausliikkeitä, joilla parannettiin muun muassa eläkkeensaajien ja lapsiperheiden elämää. Eläketulovähennyksen nostaminen ja verotuksen lapsivähennys olivat uudistuksia, joilla torjuttiin eriarvoistumista ja kavennettiin samalla tuloeroja. Enemmänkin olisimme halunneet tehdä, esimerkiksi korottaa takuueläkettä, mutta tämä kaatui hallituskumppani kokoomuksen vastustukseen.
Lähes miljardin euron väyläinvestoinneilla vahvistettiin työllisyyskehitystä – julkisen talouden tasapainoa vaarantamatta. Teimme silloin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sopimuksen, jossa valtio sitoutui rahoittamaan seudun suuria väylähankkeita. Kunnat sitoutuivat vastaavasti lisäämään asuntokaavoitusta. Näin saimme aikaan kaksoisvaikutuksen: Uusia joukkoliikenneväyliä sekä lisää asuntorakentamista helpottamaan metropolialueen asuntotilannetta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaista uutta yhdyskuntapolitiikkaa tehtiin Suomessa.
Talous- ja työllisyyslinjamme hedelmät näkyvät yhä. Päättämämme investoinnit ja niihin kytkeytyvä asuntorakentaminen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että talouskasvu on vihdoin käynnistynyt. Perusta talouskehityksen paranemiselle luotiin siis ennen nykyhallituksen aloittamista.
Myös kannatuksessa otimme pieniä, mutta trendinomaisia askeleita eteenpäin kevääseen 2014 verrattuna.
Hyvät kuulijat!
Luottamuksen palauttaminen ei tullut kuitenkaan ilmaiseksi. Pääministeripuolue kokoomusta uusi, vahvempi SDP närästi. Viimeinen ranta tuli lopulta eteen talven 2015 lisäbudjettineuvotteluiden jälkeen, kun pääministeri Stubb petti useaan kertaan antamansa lupauksen Pisara-radan rakentamisen käynnistämisestä. Sovitusta ei pidetty kiinni, eikä hallitus saanut enää esityksiään eteenpäin.
Pääministeripuolueen vaikeudet tarttuivat lopulta myös demareihin. Tämä seisautti syksyllä alkaneen loivan kannatusnousumme, ja huhtikuun eduskuntavaaleissa jäimme neljänsiksi.
Jälkiviisaasti olen ajatellut, että vaikka olimme vaalitappiosta huolimatta valmiit hallitukseen, olisi hallitusyhteistyö todennäköisesti käynyt hankalaksi – varsinkin pienimmän hallituspuolueen asemasta. Sosialidemokratia on avoin, suvaitsevainen ja kansainvälinen liike, jonka peruseetos pohjautuu jakamattomaan ihmisarvoon ja vapauteen. Näiden arvojemme yhteensovittaminen esimerkiksi perussuomalaisten kanssa olisi ollut äärimmäiseen vaikeaa.
Hyvät toverit!
Sipilän hallituksen ja SDP:n erilaiset arvomaailmat ovat näkyneet konkreettisesti kuluvan vaalikauden poliittisissa väännöissä. Eriarvoistumiskehitys on kiihtynyt, kun hallitus on toteuttanut sosiaalisesti kestämättömiä leikkauksiaan. Samalla hallituksen ajamat systeemimuutokset uhkaavat muuttaa pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme uusliberalistiseksi kilpailuvaltioksi.
Talouspolitiikassa Sipilän hallitus on jatkanut julkisen talouden voimakasta sopeuttamista. Toisin kuin edellisellä hallituksella, Sipilän hallituksen sopeutus on ollut käytännössä pelkkää leikkaamista. Ja vielä huonointa mahdollista leikkaamista. Yli puolet hallituksen leikkauksista on kohdistunut suoraan tavallisten suomalaisten ostovoimaan, kun etuuksia on heikennetty ja asiakasmaksuja on korotettu. Sosiaaliset seuraukset ovat olleet vakavat. Ne ovat osuneet kaikkein pahimmin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Nykyhallituksen valitsema leikkauslinja ei ole ollut pelkästään sosiaalisesti vaarallista, vaan se on myös syönyt tulevan kasvun hedelmiä. Leikkaukset koulutukseen, sivistykseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat olleet lyhytnäköistä, sanalla sanoen älytöntä politiikkaa. Suomi voi pärjätä vain osaamiseen panostamalla. Sillä noustiin 1990-luvun lamasta ja sillä pitää nousta nytkin.
90-luvusta nykymaailma eroaa sikäli, että koulutuksen ja sivistyksen merkitys on vielä suurempi. Korkeatasoinen osaaminen on entistä vahvemmin talouskasvun perusedellytys. Nopeasti muuttuvat työmarkkinat edellyttävät yhä monipuolisempaa osaamista ja sen jatkuvaa päivitystä.
Koulutus onkin edelleen tehokkain väline pitää kaikki mukana. Samalla se on myös sivistyksen kivijalka. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on todennut, että ilman sivistystä ihmiset eivät ole päteviä tekemään valintoja. Ja ettei pidä kysyä, onko meillä varaa ihmisarvoon tai sivistykseen.
Näin minäkin ajattelen. Sivistys on kykyä tehdä valintoja, ymmärtää niiden seurauksia ja arvioida seurauksia kriittisesti. Niin omassa elämässä kuin yhteiseksi hyväksi. Viimeistään viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys meillä ja maailmalla onkin jälleen muistuttanut, miksi sivistys on niin tärkeä itseisarvo. Sivistys on totuuden kumppani ja valheen vihollinen.
Hyvät toverit!
Sipilän hallituksen sivistysvihamielisyys ei ole näkynyt vain johtavien ministerien koulutuslupauksen pettämisessä. Se näkyy myös lastemme arjessa, sillä sivistyksen ensiaskeleet otetaan kotien lisäksi päiväkodeissa. Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus, myös työttömien perheiden lasten oikeus. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ollut vakava virhe.
Viime kuukausien uutiset lasten eriarvoistumisesta ovat olleet riipaisevia. Päivähoito-oikeuden rajaus katkoo lasten ystävyyssuhteita ja suhteita turvallisiin aikuisiin. Seurauksena on ollut leikkien ulkopuolelle jäämistä, yksinäisyyttä, turvattomuutta. Kun kauhistelemme populismin nousua maailmalla, niin mitä voimme odottaa omalta tulevaisuudeltamme, jos kohtelemme omia lapsiamme näin?
SDP ei voi hyväksyä tällaista kehitystä. Joissakin kunnissa voimme korjata hallituksen eriarvoistavan politiikan seurauksia, mutta samalla päämääränämme pitää olla subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen koko maahan.
Olemme myös esittäneet, että päivähoidon varhaiskasvatuksen asiakasmaksut poistetaan kokonaan. Näin takaisimme jokaiselle lapselle yhdenvertaiset lähtökohdat oman sivistyspolun rakentamiseen.
SDP kan inte acceptera att små barn sätts i en ojämlig situation redan i dagvården. Att begränsa subjektiv rätt till dagvårdsplats har varit ett stort misstag. Vårt mål måste vara att återställa subjektiv rätt till dagvårdsplats i hela landet. SDP har föreslagit att dagvårdens kunduppgifter skulle slopas. På det här sättet kunde vi trygga att alla barn har jämställda förutsättningar i livet.
Lisäksi perheiden valinnanvapautta perhevapaiden sijoittelussa ja isien mahdollisuutta osallistua lastensa hoitoon on lisättävä. SAK:n perusteellinen malli perhevapaiden uudistamiseksi tarjoaa tälle työlle hyvän lähtökohdan. Tämän rinnalla päivähoitojärjestelmää on kehitettävä vastaamaan perheiden muuttuvia tarpeita. Suvaitsevaisia, avarakatseisia, toisista huolehtivia kansalaisia kasvaa olosuhteissa, joissa perheiden hyvinvointia tuetaan ja varhaiskasvatuksen resurssit on turvattu.
Perheiden ahdingon helpottamiseen liittyy tavallaan myös eläkeläisten aseman parantaminen, kun monissa perheissä isovanhempien toimeentulo ja hoiva aiheuttavat huolta. Tässäkin asiassa Sipilän hallitus on pettänyt lupauksensa, kun hallituksen synnyttämän veroeron takia eläkeläisten verotus kiristyy palkansaajia enemmän. Samalla hallitus on korottanut lääkkeiden omavastuuta ja palvelumaksuja.
Inhimilliseen yhteiskuntaan tämä ei sovi. Eläkeläisten nöyryyttämiselle on jo laitettava stoppi. Vaihtoehtobudjetissaan SDP on esittänyt keinot, miten taataan, että eläkeläisten verotus kevenee yhtä paljon kuin palkansaajien. SDP:ssä on käynnissä myös valmistelu, jonka tavoitteena on köyhyysrajalla ja sen alapuolella elävien eläkeläisten toimeentulon ja aseman parantaminen. Toivon, että samalla tavalla kuin hallitus veti SDP:n vaatimuksesta pois vanhuksia nöyryyttävän esityksen hoitajamitoituksen laskemisesta, hallitus korjaisi muutkin eläkeläisiä loukkaavat päätöksensä.
Arvoisat kuulijat!
Sipilän hallituksen politiikan eriarvoistumiskehityksen erikoisia ilmentymiä ovat olleet hallituksen ajamat systeemimuutokset hyvinvointi- ja sopimusyhteiskunnassamme. Yhteistä näille systeemimuutoksille on ollut se, että ne kurittavat tavallisia suomalaisia palkansaajia, työttömiä, eläkeläisiä, lapsiperheitä ja opiskelijoita. Hyötyjinä ovat isot ylikansalliset yritykset ja hallituksen omat etupiirit.
Tämä kaverikapitalismi pyrkii muuttamaan Suomea pysyvästi. Yhteisestä Suomesta luodaan vimmatulla kiireellä yksityistä Suomea – Oy Suomi Ab:ta.
Räikeimpiä esimerkkejä hallituksen sulle-mulle –eturyhmäpolitiikasta ovat olleet suunnitelmat julkisten palvelujen pakkoyhtiöittämisestä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja Suomen kansallisomaisuuden, liikenneverkkojen yksityistämisestä.
Jälkimmäistä on julkisuudessa kutsuttu hölmöimmäksi väylähankkeeksi 100-vuotisen Suomen historiassa. Tähän arvioon on helppo yhtyä. On vaikea ymmärtää, miten liikenteen resurssit turvattaisiin sillä, että verovelvollisista teiden käyttäjistä tulisi yhtäkkiä yritysten asiakkaita. Hehän ovat jo vuosikymmenten aikana maksaneet nämä väylät! Tässä erityisesti pääministeripuolue keskustan ajattelu edustaa kaverikapitalismia raadollisimmillaan – harvojen hyväksi, kansalaisten pussista.
SDP on tässäkin kysymyksessä esittänyt oman vaihtoehtonsa. Asumisen ja liikenteen toimenpideohjelmassamme ehdotamme, että vahvistaisimme viime kaudella aloittamaamme menestyksekästä yhdyskuntapolitiikkaa, liikenne- ja asuntopolitiikan tiiviimpää sitomista toisiinsa. Valtio sitoutuisi suurten infrahankkeiden rahoitukseen ja väyläverkoston kehittämiseen, kunnat vastaavasti merkittävään kaavoituksen lisäämiseen asuntotuotantoon.
Sote-uudistuksessa jouduimme syksyllä 2015 seuraamaan omalaatuista näytelmää. Yön pimeinä tunteina valtioneuvoston linnassa sovittiin kaikkien lehmänkauppojen äidistä, kun alkiolainen kansanliike taipui vallanhimossaan avaamaan hanat ylikansallisten terveysjättien rahastukselle.
Siksi onkin syytä toistaa: Verovarat on tarkoitettu kokonaan ihmisten tarvitsemiin palveluihin, ei yksityisten yritysten voittoihin tai veroparatiiseihin. SDP:n esittämä vaihtoehto takaa tämän periaatteen toteutumisen. Me haluamme, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin pääasiassa julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät.
Hyvät toverit!
Kolmatta hallituksen ajamaa systeemimuutosta todistimme työmarkkinoilla, kun hallitus oli horjuttamassa suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusteita.
Muistamme hyvin, miten hallituksen kaavailemat perustuslain ja EU-oikeuden vastaiset pakkolait uhkasivat ajaa maan kriisiin syksyllä 2015. Palkansaajajärjestöjen esittämät järkevät vaihtoehdot, yhteinen voimannäyttö Rautatientorilla ja muualla Suomessa, sosialidemokraattien työ eduskunnassa ja akateemisen maailman kritiikki saivat lopulta hallituksen pään kääntymään. Onneksi, sillä koko oikeusvaltioperinteemme oli tuolloin vakavasti uhattuna.
Vaikka kilpailukykysopimuksella lopulta pelastettiinkin paljon suomalaisesta sopimisen kulttuurista, on sen taakka kohtuuttoman raskas palkansaajille. Työajan pidennys, maksujen siirrot ja julkisen sektorin työntekijöiden lomarahaleikkaus olivat suoraa tulonsiirtoa työntekijöiltä työnantajille. Ja näiden lisäksi hallitus oli jo vienyt eteenpäin ajamiaan heikennyksiä työttömyysturvaan ja työlainsäädäntöön. Nyt talouspolitiikan arviointineuvosto pitää sopimusta jo vahingollisena Suomen taloudelle.
Työmarkkinaturbulenssi ei välttämättä ole edes ohi. Vaikka hallitus osana kilpailukykysopimusta lupasi pidättäytyä muun muassa työttömyysturvan lisäleikkauksista, löi hallitus pöytään vain pari kuukautta sopimuksen hyväksymisen jälkeen uudet työttömyysturvan heikennyssuunnitelmat. Ikään kuin kutsu julkisen talouden pelastustalkoisiin olisi edelleen osoitettu vain työntekijöille. Toinenkin uhka leijuu työntekijöiden yllä. Erityisesti kokoomus osoittaa jälleen halua avata keskustelu paikallisen sopimisen lainsäädännöstä. Sopimisen viittaan puettu työnantajavallan lisääminen romuttaisi suomalaisten välisen luottamuksen työpaikoilla.
Hallituksen työmarkkinasähellykselle olemme tarjonneet samalla tavalla vaihtoehtoja kuten muillekin kaverikapitalismin systeemimuutoksille. Olemme esittäneet mutkatonta tapaa löytää uutta työtä vähintään puoli vuotta työttömänä olleille, olemme halunneet käyttää EMU-puskureita vahvistamaan työllisyyttä ja ehdottaneet toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Olemme vaatineet hallitusta huolehtimaan nuorisotakuusta, vastentahtoisten nollasopimusten kieltämistä ja Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi kaikille Suomen nuorille kesätyötä.
Siinä mielessä myllerrys työmarkkinoilla on ollut hyväksi, että se on paljastanut puolueiden oikeat karvat ja ideologiat. Erot meidän ja hallituspuolueiden välillä ovat selvät. Sopimusyhteiskunnan puolustaminen ja kehittäminen ovat syvällä SDP:n perimässä. Työ on ollut meille tärkein väline, jolla on turvattu tavallisten ihmisten ja perheiden toimeentulo ja hyvä elämä.
Toisaalta työ on ollut meille arvo itsessään, tapa kokea merkityksellisyyttä ja osallisuutta yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Se on ollut tapa vahvistaa ihmisen kokemaa arvostusta ja osa itsekunnioitusta. Työväen marssin sanoin: Työ kättemme kuin hengenkin on ylevätä työtä, työ tehty kourin jäntevin voi poistaa hengen yötä.
Nyt perinteiset työn muodot ovat kuitenkin yhä kiihtyvässä muutoksessa. Jakamis- ja alustatalous, digitalisaatio, robotisaatio, automatisaatio, tekoäly ja lohkoketjuteknologia haastavat perinteisen käsityksemme työstä ja työelämästä. Teknologinen murros muuttaa työelämän rakenteita, aiheuttaa ihmisille turvattomuutta, haastaa hyvinvointijärjestelmän rahoituspohjan ja eläkejärjestelmän kestävyyden. Näihin tulevaisuushaasteisiin meidän on löydettävä ratkaisut.
Työn uudella määrittelyllä on vaikutus kaikkeen, mitä teemme. Samalla on selvää, että juuri SDP on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan työn liike. Siksi juuri meiltä odotetaan vastauksia työn ja työelämän muutoksen hallintaan.
Hyvät puoluekokousedustajat,
Olen tarkoituksella pyrkinyt puheessani kuvaamaan seikkaperäisesti SDP:n ja Sipilän hallituksen politiikan keskeisiä eroja. Hallitus mielellään viljelee kuvaa välttämättömistä ratkaisuista, joille ei voi esittää vaihtoehtoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hallituksen linjalle on olemassa vaihtoehto, SDP:n inhimillinen vaihtoehto.
Oppositiokauden talouslinjauksemme olemme kiteyttäneet kahdessa vaihtoehtobudjetissamme. Niiden lisäksi olemme tehneet esityksiä useissa ohjelmissa, joihin osaan olen puheessa jo viitannut. Ohjelmatyömme tavoitteena on ollut viitoittaa tietä SDP:n tulevalle hallitustaipaleelle.
Kaikki esittämämme tavoitteet ja kehitysideat olemme avoimesti tarjonneet myös Sipilän hallituksen käyttöön. Olemme yhteistyön puolue. Emme ole ajatuksistamme mustasukkaisia, vaan olemme kiinnostuneet todellisista parannuksista tavallisten suomalaisten hyödyksi. Jos hallitus haluaa kutsua Lex Taipaletta vaikka kukkaruukuksi, tehköön niin. Meille tärkeintä on, että iäkkäiden pitkäaikaistyöttömien nöyryytys päättyy.
Puoluekokouksessa ohjelmatyön merkitys on aivan keskeinen. Toivon, että kaikki edustajat suhtautuvat tähän työhön erityisellä vakavuudella. Täällä Lahdessa määrittelemme ne linjat, joiden pohjalta lähdemme tulevien vuosien vaaleihin.
Suomen suunnan muuttamiseen tähtäävän ohjelmatyön lisäksi puoluekokouksessa käsitellään paljon muitakin kysymyksiä, jotka viitoittavat tietä puolueemme tulevaisuudelle. Otan näistä muutaman esimerkin.
Seinäjoella 2014 suhtauduin myönteisesti ajatukseen neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä puolueen puheenjohtajan valinnassa. Kuluneella puoluekokouskaudella keskustelu jäsenäänestyksestä käynnistyi kunnolla kuitenkin liian myöhään, puoluekokousedustajien valinnan jo alettua. Nyt esitän toiveen puoluekokoukselle, että se velvoittaisi uuden puoluehallituksen valmistelemaan ja tekemään esityksen neuvoa-antavan jäsenäänestyksen käyttöönotosta puolueen puheenjohtajan valinnassa puoluevaltuustolle vuoden 2018 loppuun mennessä. SDP:n on aika siirtyä myös puoluedemokratian toteuttamisessa eturiviin.
Toinen kysymys, jonka tiedän nostattavan intohimoja edustajien keskuudessa, on puoluekokousaloite eläkeindeksin muuttamisesta.
Ymmärrän hyvin aloitteentekijöiden ja allekirjoittajien huolen eläkeläisköyhyyden torjumisesta. Erityisesti pienituloiset eläkeläiset kaipaavat kipeästi parannusta toimeentuloonsa – myös työeläkeläiset. Samalla meidän on kuitenkin kaikissa olosuhteissa huolehdittava eläkejärjestelmän kestävyydestä ja pidettävä kiinni nuortenkin sukupolvien eläkelupauksesta. Nämä ehdot eläkejärjestelmään liittyvien uudistusten on ehdottomasti täytettävä. Toivon puoluekokousedustajilta malttia tämän kysymyksen käsittelyssä.
Kolmanneksi toivon, että tässä kokouksessa paneuduttaisiin tavallista vahvemmin Euroopan unionin ja euron kehittämiseen. Euroopan unioni tarvitsee poliittista johtajuutta nyt ehkä enemmän kuin koskaan. On selvää, että eurooppalaisen oikeiston uusliberalistinen kiristyspolitiikka on tullut tiensä päähän. Silloin katseet kääntyvät meidän puoleemme; mihin suuntaan me haluaisimme Eurooppaa viedä.
Hyvät toverit!
Kävin puheeni alussa läpi puolueemme kannatuskehitystä viimeisen 20 vuoden ajalta. Oikeistopuhuri on ollut kova sekä meillä että muualla. Populismin nousu ja totuuden venyttäminen ovat leimanneet poliittisen kulttuurin muutosta.
Kevään kuntavaalit käynnistävät vaalijakson, joka huipentuu eduskuntavaaleihin 2019. Talvella 2018 saatetaan käydä ensimmäiset maakuntavaalit, joita voi pitää toteutuessaan monella tapaa eduskuntavaalien ennakkonäytöksenä. Ne puolueet ja ehdokkaat, jotka menestyvät maakuntavaaleissa, lähtevät eturivistä myös seuraavan vuoden eduskuntavaaleihin.
Uusien mahdollisten maakuntien merkitys on lisäksi poliittisessa mielessä kiistaton. Ovathan sosiaali- ja terveydenhoidon vastuut sekä muut alueille suunnitellut tehtävät sosialidemokraattisen politiikan ydinainesta. Välittömästi tämän kokouksen jälkeen puoluetoimiston ja piirien on käynnistettävä arviointityö siitä, mitä maakuntarakenteen mahdolliset muutokset tarkoittavat puolueen järjestörakenteelle.
Myös seuraava tasavallan presidentin vaali tammikuussa 2018 on poliittisesti poikkeuksellisen tärkeä. Tasavallan presidentti johtaa yhteistyössä hallituksen kanssa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Venäjän aggressiot, USA:n presidentinvaihdos, ääriliikkeet, Brexit ja EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kasvattavat tarvetta nykyistä syvällisempään analyysiin ja keskusteluun sekä Suomessa että Euroopassa.
Toisaalta myös Lähi-idän pitkittyvät konfliktit, Syyrian sota, pakolaiskriisi ja Afrikan loppumattomalta tuntuvat ongelmat tarvitsevat koko maailmanyhteisön huomion. Humanitäärinen apu ja hädän alaisten auttaminen on jokaisen valtion velvollisuus. Ja samalla tavalla on jokaisen valtion kannettava vastuunsa ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, puhtaan veden riittävyydestä ja ympäristöuhkien torjunnasta.
Koko maailma vaikuttaa monella tapaa hauraammalta kuin pitkiin aikoihin. Siksi olen pohtinut, että 100-vuotias Suomi voisi historiaansa kunnioittaen jälleen ottaa aloitteentekijän aseman keskustelussa Euroopan rauhan ja vakauden vahvistamiseksi. Tämä olisi meille luonteva rooli rauhanvälityksen suurvaltana ja sotilasliittoihin kuulumattomana maana. Ehkä voisimme harkita tässä yhteistyön tekemistä myös Ruotsin kanssa.
Världen verkar vara ostabilare än på länge. Därför har jag tänkt att det hundraåriga Finland kunde ta initiativ i diskution för att förstärka fred och stabilitet i Europa. Det här skulle vara en naturlig roll för Finland som är fredmedlingens stormakt och ett militärt alliansfritt land. Kanske vi kunde överväga samarbete med Sverige i denna sak.
Kansainvälisillä areenoilla Suomi on ennen ollut kokoaan suurempi toimija. Tähän asemaan meidän on pyrittävä palaamaan. SDP asettaa oman ehdokkaansa tasavallan presidentin vaaliin uuden puoluevaltuuston ensimmäisessä kokouksessa.
Tasavallan presidentin vaalien jälkeen vuorossa ovat eduskuntavaalit keväällä 2019, sikäli kuin perusporvarihallitus sinne saakka nyt kitkuttelee. Sanomattakin on selvää, että SDP tavoittelee vaaleissa suurimman puolueen asemaa. Vain näin voimme varmistaa, että Suomen suunta todella käännetään.
Keväällä 2019 SDP:n edellisestä eduskuntavaalien voitosta on kulunut jo 16 vuotta. Edellisestä kuntavaalivoitosta aikaa on kulunut nyt 13 vuotta. Kevään kuntavaaleissa meille kelpaakin vain ja ainoastaan oikea vaalivoitto. Puolustamme vanhoja sosialidemokraattisia linnakkeita ja otamme uusia. Toverit, meidän on aika palauttaa se kuuluisa voittamisen kulttuuri liikkeeseemme!
Hyvät ystävät!
Tavalliset suomalaiset odottavat meiltä, että SDP pitää kiinni ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta. He odottavat, että me jatkamme taisteluamme eriarvoistumiskehitystä vastaan. He odottavat, että me rakennamme oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. He odottavat, että me vahvistamme uskoa ja toivoa tulevaisuuteen, luomme hyvinvointia kaikkialle Suomeen. Heillä on oikeus odottaa, että kaikki pidetään mukana.
Toverit, juuri tämä on meidän tärkein tehtävämme ja velvollisuutemme. Pidetään kaikki mukana. Tähän kiteytyy kevään kuntavaalien tärkein sanomamme. Me haluamme tehdä inhimillistä politiikkaa Suomen jokaisessa kunnassa. Sellaista politiikkaa, joka arvostaa ja kunnioittaa jokaista ihmistä itsenään. Vain tällaiselle perustalle voidaan rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Olen puheenjohtajana käyttänyt paljon aikaa ihmisten tapaamiseen kaikkialla maassa. Olen laskeskellut, että vajaan kolmen vuoden aikana olen ehtinyt kiertää Suomen läpi jo kolmesti. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on politiikan tärkein käyttövoima, niin puheenjohtajalle kuin muillekin aktiiveille. Ja tästä on kysymys myös vaalityössä. Meiltä odotetaan, että me ymmärrämme ja annamme rehellisiä vastauksia kansalaisten huoliin. Totuuden puolesta ja valheita vastaan. Ja näin me teemme. Rahalla emme voi kilpailla, mutta porukan yhteistyöllä, keskustelemalla ja kuuntelemalla ihmisiä voitamme varmasti.
Jag önskar er alla en bra partikongress! Toivotan kaikille hyvää puoluekokousta!
SDP:n 45. puoluekokous, 3.-5.2.2017 Lahti