Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila Keski-Suomen Keskustanaisten 70-vuotisjuhlassa sunnuntaina 14.8.2016
Naisilla on suuria haasteita työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa
Perhevapaat rasittavat tällä hetkellä yksinomaan naisvaltaisten alojen työnantajia, mikä heikentää merkittävästi nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Hallitusohjelman mukaan työnantajille tullaan maksamaan 2500 euron kertakorvaus näistä kustannuksista. Tämä on merkittävä vastaantulo.
Suomessa on aivan likaa orientoiduttu kokoaikaisiin työsuhteisiin. Pienten lasten vanhemmille olisi tärkeää perheen tarpeista lähtevä työaikojen joustavuus erityisesti silloin kun perheessä eletään ruuhkavuosia. Ruotsissa on paljon yleisempää juuri lapsiperheissä osa-aikatyön tekemisen mahdollisuus, mikä selittää ruotsalaisten naisten aktiivisemman työhön osallistumisen. Siksi seuraavissa työmarkkinaratkaisuissa – olivatpa ne sitten liittokohtaisia tai työpaikkakohtaisia – tarvitaan suurempaa joustavuutta perheiden tarpeiden mukaan. Myöskin ikääntyneiden vanhempien omaishoitajuus pitäisi ottaa huomioon työmarkkinaratkaisuissa.
Kotihoidontukea on myös pidetty yhtenä syynä naisten ajautumiseen pätkätöiden tai työttömyyden kierteeseen. Tämä ei pidä paikkaansa.
– Suurin ongelma meillä Suomessa on, ettei koulutusta vastaavaa työtä tahdo löytyä. Naiset ovat nykyään korkeasti koulutettuja ja heillä on paljon osaamista työmarkkinoillamme. Kotihoidontuki ei ole syy naisten työttömyyteen vaan se, ettei sopivia töitä ensinkään ole, toteaa Keskustanaisten ja Naisjärjestöjen Keskusliiton entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila
Keskustassa on myös aina lähdetty liikkeelle siitä, että vanhemmat tietävät itse mikä on heidän perheelleen sopivin hoitomuoto. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata perheille aito mahdollisuus tehdä valintoja eri hoitomuotojen välillä. Luotetaan perheen kykyyn eikä mennä politiikalla puuttumaan perheiden arkeen ja arjen valintoihin!
Samapalkkaisuuden edistämisessä olemme kuitenkin monista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta onnistuneet kaikkein heikoimmin. Meillä on edelleen naisen euro 82 senttiä! Samapalkkaisuuden edistämiseksi tarvitaan myös toimia työmarkkinapöydissä.
– Tavoitteena tulee olla, että samasta työstä on maksettava sama palkka sukupuoleen katsomatta. Korjattavaa on sekä yhteiskunnan rakenteissa, että asenteissa.