Espoossa on viime kuukausina käyty keskustelua apteekkilupajärjestelmästä, kun Jorvin sairaalan alueelle kaavaillun ja myös yöaikaan toimivan apteekin perustaminen on viivästynyt apteekkareiden oikaisuvaatimusten vuoksi. Tapaus on osoitus apteekkilupajärjestelmään sisältyvistä jäykistä ja vanhanaikaisista piirteistä.
Olen tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen liittyen apteekkitoiminnan vapauttamiseen, apteekkien omistukseen sekä lääkkeiden hintasääntelyyn. Järjestelmää tulee vielä tällä hallituskaudella kehittää siihen suuntaan, että apteekkiasiakkaiden tarpeet saataisiin asetettua etusijalle, hintoja alas ja että uusien apteekkien perustaminen saataisiin nykyistä joustavammaksi.
Soteuudistuksen yhteydessä olisi mahdollista kehittää toimintaa siten, että apteekit voisivat tulevaisuudessa toimia terveydenhuollon lähipalvelupisteinä tarjoten esimerkiksi rokotuspalveluita ja diagnostiikkaa. Niin ikään lääkkeiden hinnoittelua pitäisi mielestäni muuttaa siten, että esimerkiksi kilpailu lääkkeiden hinnoilla tulisi mahdolliseksi.
KIRJALLINEN KYSYMYS
APTEEKKITOIMINNAN VAPAUTTAMISESTA JA LÄÄKKEIDEN HINTASÄÄNTELYSTÄ
Juha Sipilän hallitusohjelman keskeisimpiin ohjenuoriin kuuluu, että suomalaisen yhteiskunnan liian raskaaksi paisunutta sääntelyä puretaan ja että vapaata kilpailua eri toimialoilla lisätään erilaisten palvelujen tehostamiseksi. Edistystä byrokratian vähentämiseksi onkin jo nähty muun muassa kaupan alalla. Edelleen on kuitenkin toimialoja, joilla vanhentuneet käytännön heikentävät tavallisten kansalaisten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa palvelua.
Yksi näistä toimialoista ovat apteekit, joiden perustaminen on raskaasti säänneltyä ja joka ei siksi kykene uusiutumaan riittävän nopeasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa on äskettäin laadittu aloite myös yöaikaan toimivan apteekin saamiseksi Jorvin sairaalan alueelle. Osa seudulla toimivista apteekkareista on kuitenkin vastustanut hanketta. He kykenevät valituksin hidastamaan hankkeen toteutumista, vaikka uusi apteekki tulisi palvelemaan tuhansia palvelua tarvitsevia asiakkaita nykyistä tehokkaammin.
Hallitus on jo puoliväliriihessään keväällä 2017 kiinnittänyt huomiota siihen, että apteekkien määrää on lisättävä ja lupakäytäntöjä joustavoitettava. Tiukka luvanvaraisuus ja apteekkareiden mahdollisuus jarruttaa uusien apteekkien perustamista hankaloittaa kuitenkin yhä apteekkitoiminnan järkevöittämistä, kuten Espoon esimerkki karulla tavalla osoittaa.
Myös lääkkeiden hintasääntelyä olisi syytä tarkastella uudelleen. Nykyisin lääkkeiden hintoja säännellään siten, että hintojen on oltava jokaisessa apteekissa samat, eivätkä apteekit siten kykene kilpailemaan hinnoilla. Myös omistuksen vapauttamista, säilyttäen kuitenkin farmasian ammattitaidon, on syytä pohtia.
Uudistuksista hyötyisivät ennen kaikkea apua tarvitsevat kansalaiset. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa apteekkien määrä on kasvanut selvästi kilpailun vapauttamisen jälkeen ja myös lääkkeiden hinnat näissä maissa ovat selkeästi alhaisempia kuin Suomessa. Maamme apteekkijärjestelmää tulisikin pikaisesti kehittää siten, että kuluttajan etu nostetaan etusijalle ja yrittämisen mahdollisuuksia lisätään.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistettaessa tulisi kiinnittää huomiota myös apteekkien tarjoamien palvelujen laajentamiseen siten, että apteekit voisivat tulevaisuudessa toimia terveydenhuollon lähipalvelupisteinä tarjoten esimerkiksi rokotuspalveluita, diagnostiikkaa ja hoitajapalveluita. Tämä olisi järkevää sekä kansanterveyden että kansantalouden näkökulmasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä apteekkien kilpailutilanteen vapauttamiseksi ja apteekkilupajärjestelmän muuttamiseksi siten, että se vastaa nykyistä paremmin kuluttajien tarpeisiin?
Miten apteekkitoimintaa aiotaan kehittää sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen yhteydessä?