Kesäkuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta Jyväskylän puoluekokouksesta.

Jyväskylään kokoonnuttiin ankeissa tunnelmissa. Keskustan kannatus oli romahtanut vuoden 1970 vaaleissa, ja vuoden 1972 hajotusvaaleissakin oli koettu tappio.

Puolueelle haettiin uutta suuntaa.

Olin ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Johannes Virolainen valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä uudelleen, mutta minäkin sain kohtuullisen äänimäärän.

Tulin valituksi varapuheenjohtajan tehtävään.

Varapuheenjohtajan vaalissa rikottiin puolueen sääntöjä. Niiden mukaan olisi ollut valittava kaksi varapuheenjohtajaa, mutta valittiin kolme. Sääntöjä muutettiin vasta jälkikäteen.

Tehtäväkseni tuli johtaa Keskustan ohjelmatyötä. Saimme luoduksi ohjelman ja linjan, jolla Keskustan alamäki saatiin katkaistuksi ja jolla nousimme 1980-luvun lopulla maan suurimmaksi puolueeksi.

Nyt Keskustan ahdinko on pahempi kuin 50 vuotta sitten. Vuoden 2019 vaaleissa puolue koki historiansa suurimman vaalitappion, ja sen jälkeenkin kannatus on alentunut.

Uuteen nousuun on nytkin pyrittävä aatteellisen ja ohjelmatyön kautta. Jälleen avainasemassa ovat nuoret.

Omalta osaltani olen pyrkinyt auttamaan puoluetta palaamalla nuoruuteni aatteellisten harrastusten pariin.

Tämän vuoden alusta alkaen olen kuulunut puoluehallituksen edustajana Keskustanuorten liittohallitukseen. Tämä onkin minulle kokonaan uutta.

Nuoruudessani en osallistunut lainkaan Keskustanuorten toimintaan. Tarmoni suuntautui nuorisoseurajärjestön työhön

Keskustanuorilla on hyvä periaateohjelma.

Puolueen ohjelmatyöhön tarvitaan uusi ote.

Johtamani Keskustan kaksikielinen piiri on tehnyt puoluekokousaloitteen uuden periaateohjelman laatimisesta puolueelle.

Oman valmistautumisemme olemme jo käynnistäneet.

Olen päättänyt palata juurilleni myös siinä suhteessa, että pyrin uudelleen puolueen johtoon.

Asetun ehdolle Keskustan puheenjohtajan tehtävään.

Vuonna 1972 monet sanoivat, että 25-vuotiaana olin liian nuori puolueen puheenjohtajaksi. Nyt varmaankin jotkut ovat sitä mieltä, että olen liian vanha.

Tähän on sanottava, että me ihmiset olemme erilaisia. Monet ovat toimineet puolueiden johtotehtävissä minun iässäni tai jopa vanhempana.

Asettumalla ehdolle puolueen puheenjohtajan tehtävään avaan keskustelua Keskustan poliittisesta linjasta.

Erityisen tärkeää on keskustella meidän linjastamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kysymys on meidän keskeisistä periaatteistamme.

Meidän on huolehdittava Suomen itsenäisyydestä ja maamme asemasta sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Tällä linjalla Keskusta voi saada vahvan kansan kannatuksen ja toteuttaa tehokkaasti tavoitteitaan myös sisäpolitiikassa.

Voimme toteuttaa kestävää talouspolitiikkaa ja huolehtia kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista, puolustaa tehokkaasti maaseudun ja maakuntien elinvoimaa ja toteuttaa järkevää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Suomi tarvitsee vahvaa Keskustaa.

Viime viikkoina on synnytetty prosessi, jolla Suomea pyritään viemään sotilasliitto Naton jäseneksi. Tähän ei ole perusteita.

Nykyisessäkin tilanteessa Suomen perinteinen turvallisuuspoliittinen linja on osoittautunut kestäväksi. Se takaa parhaimmin suomalaisten turvallisuuden myös tulevaisuudessa.

Keskustan edustajilla ei ole ollut eikä ole oikeutta sitoutua Suomen turvallisuuspoliittisen perusratkaisun muuttamiseen. Uuden linjauksen voisi tehdä vain puoluekokous.

Lappeenrannan puoluekokouksen tulee vahvistaa Keskustan perinteinen turvallisuuspoliittinen linja. Suomen tulee huolehtia itsenäisyydestään ja säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Kirjoitus on luettavissa myös täällä: Uusi Suomi/Blogit ja paavovayrynen.fi/Blogit