Ajankohtaiskeskustelu seksuaalisesta häirinnästä 12.12.2017
Kansanedustaja Tuula Haatainen / sd
MUUTOKSET PUHUTTAESSA MAHDOLLISIA
Arvoisa puhemies,
värderade talman,
hyvät kollegat,
hyvät suomalaiset,
bästa finländare!
Me kansanedustajat kokoonnumme päivästä toiseen tähän saliin väittelemään poliittisista kysymyksistä. Väännämme ja käännämme – ja useimmiten kuulemme vain omat ajatuksemme. Olemme yleensä parempia löytämään eroavaisuuksia kuin meitä yhdistäviä asioita.
Tänään on toivottavasti toisin. Tänään me voimme näyttää koko suomalaiselle yhteiskunnalle, että eduskunta on kuullut kansalaisia puhuttaneen huolen. Että otamme tosissamme ihmisten henkilökohtaiset ja kipeät kokemukset. Että me nousemme ylös ja sanomme, että liian pitkä hiljaisuuden aika on ohi.
Tänään meillä on mahdollisuus tehdä yhteistyötä puolueesta, valiokunnasta, vaalipiiristä, iästä tai sukupuolesta riippumatta, kun Suomen eduskunta käy historiallisen keskustelun seksuaalisesta häirinnästä ja sen kitkemisestä.
Kun koko Suomi puhuu asiasta, kansanedustajat ja eduskunta eivät voi vaieta. Siksi on niin tärkeää, että käymme parlamentaarisen keskustelun seksuaalisesta häirinnästä.
Toivon, että meistä jokainen on tullut tänään tähän saliin yhden asian takia: Lähettämään selkeäsanaisen viestin siitä, että Suomessa – meidän kaikkien yhteisessä kotimaassa – ei ole mitään sijaa seksuaaliselle häirinnälle.
Tämä on jokaisen poliitikon vastuulla. Kyse on jokaisen ihmisen oikeudesta omaan vartaloonsa. Kyse on jokaisen ihmisen oikeudesta elää ilman ahdistelua ja pelkoa. Kyse on suomalaisten turvallisuudesta.
Arvoisa puhemies!
En aio tässä puheessani paljastaa omia kokemuksiani seksuaalisesta häirinnästä, sillä tässä ei ole kyse minusta. Tässä ei ole kyse yksittäistapauksista vaan laajasta rakenteellisesta ja vastenmielisestä ongelmasta.
Seksuaalinen häirintä on ongelma, jonka olemassaolo on tiedetty aina. Hiljaisuuden kulttuuri sai kuitenkin elää liian pitkään. Hiljaisuuden kulttuuri on murtanut liian monta ihmistä. Juuri siksi on niin tärkeää, että me kaikki yhdessä murramme hiljaisuuden.
Kansainvälinen, sosiaalisen median MeToo-kampanja ravisteli koko maailmaa. Se johti useisiin paljastuksiin vallan väärinkäytöstä ja sitä kautta moniin potkuihin – myös politiikassa.
Usein häirintä ja ahdistelu liittyvät valta-aseman väärinkäyttöön. Ja on rehellistä todeta, että useimmiten uhrit ovat naisia.
Vuosi on aika, jossa ehtii tapahtua mitä vain. Viime marraskuussa naisten ahdistelulla rehvastellut henkilö valittiin huippupestiin Atlantin toisella puolella. Tämän vuoden syksyllä valtameren molemmin puolin naiset ja miehet ovat nousseet julkisesti ahdistelua vastaan.
Maailma – ja Suomi sen mukana – muuttuu parempaan suuntaan. Syynä on suurin muutosvoima kaikista: Ihmisen rohkeus ja halu toimia oikein.
Arvoisa puhemies!
Kaksi viikkoa sitten yli 6 000 suomalaista naista tuli julkisuuteen. Pato murtui lopullisesti. Hiljaisuus loppui.
Yli 6 000 naista, yli 6 000 ihmistä.
Yli 6 000 tarinaa, jotka ovat surullisia, järkyttäviä ja epäoikeudenmukaisia. Ne ovat tarinoita ahdistuksesta, pelosta ja siitä, kuinka yksin vääryyttä kohdannut ihminen on jäänyt.
Dammenbrister-kampanja osoitti karulla tavalla, kuinka laaja ja rakenteellinen ongelma seksuaalinen häirintä on Suomessa. Todellisuudessa seksuaalista häirintää kokeneiden määrä on moninkertainen.
Viimeistään näiden kampanjoiden on herätettävä koko yhteiskunta. Silmien ja korvien on avauduttava.
Värderade talman!
Jag vill tacka kampanjen Dammenbrister och alla modiga kvinnor som bröt tystnadens kultur. Jag har ett budskap åt er idag:
Du gjorde helt rätt att du berättade. Du har inte gjort nånting fel. Du har rätt till din egen kropp. Du har rätt att leva utan trakasserier.
Jag hoppas att hela riksdagen instämmer i det här budskapet.
Arvoisa puhemies!
Haluan kiittää kaikkia rohkeita suomalaisia naisia – ja myös miehiä – jotka ovat murtaneet hiljaisuuden kulttuurin. Haluan kiittää jokaista MeToo-, Dammenbrister-, MeMyös ja Millä oikeudella -kampanjoihin osallistunutta yksilöä. Minulla on tänään heille ja jokaiselle seksuaalista häirintää kokeneelle suomalaiselle viesti:
Sinä teit aivan oikein, että kerroit. Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Sinulla on oikeus sinun omaan kehoosi. Sinulla on oikeus elää ilman häirintää ja ahdistelua.
Toivon, että koko eduskunta jakaa tämän viestin.
Arvoisa puhemies!
Meidän kaikkien intressinä pitäisi olla, että jokainen ihminen Suomessa saa elää ilman pelkoa ahdistelusta, häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta. Se ei ole mahdollista, jos emme puutu tässä ja nyt myös suomalaisessa yhteiskunnassa pesivään ongelmaan. Meidän on puututtava häirintään kouluissa, opiskelupaikoissa, työpaikoilla, kodeissa ja julkisilla paikoilla.
Me emme voi jättää häirinnän ja ahdistelun uhreja yksin – emme enää hetkeäkään pidempään.
Ongelma ei missään nimessä ole uusi. Mutta pato on murtunut. Näiden ihmisten ääni on niin voimakas, että kukaan ei enää voi väittää, ettei kuulisi sitä.
Samaan aikaan on muistettava, että seksuaalinen häirintä on rikkonut liian monen ihmisen elämän. Se on murtanut liian monen ihmisen luottamuksen. Seksuaalinen häirintä on murtanut liian monen ihmisen itseluottamuksen. Jos näiden ihmisten oma ääni ei kuulu, on meidän tehtävämme antaa heille ääni ja puhua heidän puolestaan. Siksikin me olemme täällä tänään.
Me voimme politiikalla vaikuttaa siihen, että jokainen suomalainen nainen ja tyttö kokee, että he ovat arvokkaita yksilöinä ja että heillä on oikeus elää ilman ahdistelua ja häirintää. Yhteiskuntana me voimme muuttaa kulttuuria ja ilmapiiriä.
Arvoisa puhemies!
Viikko sitten, itsenäisyyspäivän aattona, kokoonnuimme tähän samaan saliin historiallista yhteiskuvaa varten. Me kaikki kansanedustajat, vapailla vaaleilla valitut, seisoimme yhtenä joukkona. Poissa olivat puoluetunnukset ja ideologiset puheet. Tänään tilanne on monella tavoin samanlainen.
Oikeudessa elää ilman häirintää ja ahdistelua on kyse ihmisen itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta. Siinä on kyse jokaisen ihmisen vapaudesta ja turvallisuudesta.
Seksuaalisen häirinnän kitkemisessä ei ole kyse ideologiasta tai puoluetunnuksista. Siinä on kyse pohjimmiltaan siitä, että erotamme oikean väärästä – ja että sanomme sen ääneen ja toimimme sen mukaisesti.
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat!
Meistä useimmilla tässäkin salissa on joku tuttu, ystävä tai perheenjäsen, joka on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Vielä useammalla meistä on tuttu, ystävä tai perheenjäsen, jonka emme tiedä joutuneen häirinnän kohteeksi.
Lainaus: “Lapsuudessani nukuin usein lähisukulaisteni luona ja he olivat minulle kuin toinen perhe. 12-vuotiaana heräsin siihen, että juopunut perheen isä kopeloi minun alapäätäni ja suutani. Taustalla pyöri filmi, jossa eräs nainen raiskattiin. Teeskentelin nukkuvani, ja olin liikkumatta – aivan kauhuissani. Menetin sinä yönä luottamuksen aikuisia miehiä kohtaan moneksi vuodeksi…” Lainaus päättyy.
Tämä järkyttävä suomalaisen naisen tositarina osoittaa karulla tavalla, kuinka kuka tahansa voi joutua ja on joutunut seksuaalisen häirinnän uhriksi.
Kiitin puheeni alussa Dammenbrister-kampanjaan osallistuneita rohkeita naisia. Toistan kiitokseni ja haluan samalla esittää kaikille tässä salissa oleville toiveen:
Käykää lukemassa näiden naisten tarinoita.
Kyllä – ne ovat järkyttävää luettavaa. Osa niistä saa haukkomaan henkeä. Mutta ne ovat tarinoita, jotka osoittavat ongelman laajuuden. Ne osoittavat, kuinka lähelle tämä tulee meistä jokaista.
Olen esittänyt presidenttiehdokkaille vetoomuksen, että kaikki ehdokkaat sitoutuvat seksuaalisen häirinnän kitkemiseen.
Samaa sitoutumista tarvitaan hallitukselta, eduskunnalta ja kaikilta puolueilta. Me emme enää voi vaieta.
Arvoisa puhemies!
MeToo ja Dammenbrister ovat historiallisia ja tärkeitä kampanjoita. Ne rikkoivat hiljaisuuden kulttuurin.
Hiljaisuutta on kuitenkin seurattava ääni. Ääni heikompien puolesta, ääni turvallisemman yhteiskunnan ja ääni tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.
Tarvitsemme toimenpiteitä kouluissa, opiskelupaikoissa ja työpaikoilla. Siis kaikkialla, missä esiintyy häirintää ja ahdistelua. Ne voivat olla kampanjoita tai ohjeistuksia opettajille, rehtoreille ja työpaikkojen esimiehille. Lisäksi seksuaalisen häirinnän uhriksi joutuneille on taattava nykyistä paremmat mahdollisuudet kertoa asiasta ja saada ammattilaisen apua.
Me emme hyväksy kouluissa, opiskelupaikoissa tai työpaikoilla kiusaamista – ja saman on pädettävä seksuaaliseen häirintään.
Kouluissa tehdään valtava määrä hyvää työtä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Tätä työtä ja kampanjointia voidaan soveltaa myös työelämässä juuri tässä nimenomaisessa asiassa.
Opiskelijajärjestöt tekevät upeaa työtä. Opiskelijoiden asumiseen ja terveydenhuoltoon liittyvissä asioiden lisäksi heillä on paljon annettavaa myös seksuaalisen häirinnän vastaisessa kampanjoinnissa.
Myös työelämässä panostamme työntekijöiden työhyvinvointiin erilaisilla kampanjoilla. Samalla tavalla työpaikoilla olisi syytä kampanjoida seksuaalista häirintää vastaan. Panostamme työntekijöiden turvallisuuteen ja teemme kaikkemme, jotta työpaikoilla ei tapahtuisi onnettomuuksia. Saman on pädettävä seksuaaliseen häirintään. Tämä, jos mikä, on työturvallisuuskysymys. On muistettava, että tasa-arvolaki, jota itse olen ollut ajamassa, velvoittaa esimiehiä puuttumaan häirintään.
Uskon, että työnantaja- ja palkansaajajärjestöt ovat tässä yhteisellä asialla. Uskon, että yhteistyöllä voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia työelämässä.
Kun pieni lapsi oppii ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä on väärin, siihen pystyy myös aikuinen ihminen – oli hän sitten työpaikan kahvitauolla tai työpaikan pikkujouluissa muutaman glögilasin jälkeen.
On syytä sanoa ääneen, että alkoholi ei ole lieventävä asianhaara seksuaalisessa häirinnässä. “Kännissä ja läpällä” ei päde seksuaaliseen häirintään.
Arvoisa puhemies, tänään on käynyt ilmi, että eduskunnan työntekijät ja avustajat ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Kun vaadimme, että Suomessa on nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään, saman on pädettävä myös Suomen eduskuntaan työpaikkana.
Työelämän ja opiskelupaikkojen lisäksi on tarkasteltava lainsäädäntöä. Se on ensisijaisesti meidän tässä salissa olevien tehtävä.
On hyvä alku, että työministeri Lindström aikoo kutsua työmarkkinajärjestöt pyöreän pöydän keskusteluun seksuaalisen häirinnän kitkemisestä.
Ehdotan, että työministeri ottaa tähän keskusteluun mukaan henkilöitä myös eduskuntaryhmistä. Työtä olisi syytä tehdä parlamentaarisesti, koko yhteiskuntaa laajasti kuunnellen.
Värderade talman!
Vi behöver en attitydförändring kring sexuella trakasserier. På det sättet kan vi avskaffa problemet på skolor, studieplatser och arbetsplatser.
Vi kan lösa det här problemet tillsammans. Det handlar inte om ålder, kön eller partihemvist. Det handlar om att veta vad som är rätt och vad som är fel. Det handlar om att säga högt: Nu räcker det, vi accepterar inte trakasserier i någon form.
Det är på allas ansvar att ingen ska behöva vara rädd. Varje människa ska ha rätt att leva utan trakasserier. Varje människa ska ha rätt att bestämma över sin egen kropp. Sådant är mitt framtidens Finland.
Det är dags att gå från tystnadens tid till nolltoleransens tid.
Arvoisa puhemies!
Seksuaalisen häirinnän suhteen tarvitaan asennemuutos. Sitä kautta saamme poistettua ongelman arjestamme, työpaikoilta, baareista ja opiskelupaikoista.
Kuten aluksi totesin, ongelman ratkaisemisessa ei ole kyse iästä, sukupuolesta tai puoluekannasta. Kyse on oikeasta ja väärästä. Kyse on siitä, että sanomme yhteen ääneen: Nyt riittää. Me emme hyväksy seksuaalista häirintää missään emmekä missään muodossa.
On jokaisen ihmisen vastuulla, että kenenkään ei tarvitse pelätä. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus elää ilman häirintää. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus päättää omasta kehostaan. Sellainen on minun tulevaisuuden Suomeni.
On tullut aika, että siirrymme hiljaisuuden ajasta nollatoleranssin aikaan. Kiitos, tack.