Perussuomalaisten puheenjohtajuus.
Pitkän ja tarkan harkinnan tulos puheenjohtajakisaan lähtemisestä.
Posted by Juho Eerola – Perussuomalaiset on Monday, August 2, 2021
Arvoisat kuulijat, katsojat, erityisesti ne perussuomalaisten jäsenet, jotka muutaman viikon jälkeen olette saapumassa Seinäjoelle valitsemaan puolueellemme uutta puheenjohtajaa, varapuheenjohtajia ja puoluesihteeriä.
Jussi Halla-ahon kesäkuinen ilmoitus, että ei aio jatkaa Perussuomalaisten puheenjohtajana, ei tullut minulle yllätyksenä. Hän vahvisti asian puolueen johdolle jo talvella. Viimeistään siitä saakka olen miettinyt, kuka olisi se henkilö, joka parhaiten tässä tilanteessa sopisi puolueemme puheenjohtajaksi ja myös sitä, olisiko minusta itsestäni siihen tehtävään.
Tilanne ei ole minulle uusi. Harva tietää, että harkitsin lähtöä puolueen puheenjohtajavaaliin jo keväällä 2009. Seinäjoki oli tulevana kokouspaikkana silloinkin. Perussuomalaisten tuon aikainen johto oli torpannut helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun, Jussi Halla-ahon osallistumisen saman kevään eurovaaleihin. Asiasta suivaantuneet puolueen jäsenet ja kannattajat alkoivat puuhata uutta puoluetta, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Muutos-2011. Osa Halla-ahoa kannattaneista, mutta perussuomalaisille uskollisista jäsenistä huolestui. He pyysivät minua haastamaan Timo Soinin vuoden 2009 puoluekokouksessa Seinäjoella, jotta puolueen mahdollinen hajaantuminen saataisiin estettyä.
Mietin asiaa silloinkin pitkään. En ihan näin pitkään kuin nyt, mutta kuitenkin. Päätin lopulta kertoa asiasta puolueen silloiselle puheenjohtajalle Timo Soinille kasvotusten. Lukuisten yhteydenottopyyntöjen jälkeen sain viimein sovittua treffit eduskuntatalolle. Otin palkattoman vapaapäivän sen aikaisesta työpaikastani Kotkan maahanmuuttopalveluista ja matkustin Helsinkiin tulevalle työpaikalleni tapaamaan legendaarista puoluejohtajaa, jota en vielä siihen aikaan varsinaisesti edes tuntenut. Kyllä jännitti.
Kerroin Timolle, kuinka puolueen kentällä oli laajaa tyytymättömyyttä siihen, miten Jussin ehdokkuus eurovaaleissa oli estetty ja kuinka siitä syystä johtuen Perussuomalaisille rakennettiin kilpailevaa puoluetta ja että näiden seikkojen tähden minua oli pyydetty haastamaan puolueen puheenjohtaja Seinäjoella ja ottamaan homma omiin käsiin.
Timo kuunteli hiljaa ja vakavana. Lopulta, kun olin saanut asiani selväksi, hän avasi suunsa. Ensinnäkin hän kehui rohkeuttani. Ei kuulemma ollut aiemmin tavannut miestä, joka tulee kasvotusten eduskuntatalolle saakka kertomaan tyytymättömyydestä. Muut vain netissä nimettöminä pilkkasivat. Toisekseen hän kehotti miettimään kahta skenaariota. A, kestäisinkö tilanteen, jossa Soini itse saisi vaalissa noin tuhat ääntä ja minä alle kymmenen ääntä, jonka jälkeen media, sosiaalinen media ynnä ihan kaikki naureskelisivat houkkamaiselle yritykselleni. Skenaariona B hän pyysi miettimään, että tietäisinkö mitä tekisin, jos sattuisinkin voittamaan puheenjohtajuuden itselleni. Tietäisinkö, miten rakennetaan vaalivoitto vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, missä on puoluetoimiston avain ja miten puoluetta noin yleensäkään johdetaan.
Kiitin Timoa keskusteluhetkestä ja kahvista eduskunnan kuppilassa ja lupasin miettiä vielä, kestäisinkö hävitä tai voittaa Perussuomalaisten puheenjohtajavaalia. Muutaman päivän kuluttua ilmoitin sekä puheenjohtaja Soinille, että tukijoilleni, että ihan vielä ei ole minun aikani tavoitella eduskuntatason puolueen puheenjohtajuutta. Kymen piirin puheenjohtajuus riittäisi. Myöhemmin samana syksynä hävisin muuten senkin pestin yhdellä äänellä eräälle Jari Lindström nimiselle kaverille.
Toisen kerran Perussuomalaisten mahdollinen puheenjohtajuus kävi vakavasti mielessäni niinä aikoina, kun yritimme houkutella Jussi Halla-ahoa Timo Soinin haastajaksi vuoden 2017 Jyväskylän puoluekokoukseen. Elettiin siis vuosia 2015 ja 2016. Jussi kysyi minulta, että mitäs sitten, jos hän ei suostu. Vastasin siinä tapauksessa haastavani Soinin itse, mutta tietäväni mitä todennäköisimmin häviäväni sen kisan ja vaikka voittaisinkin, olevani valittuna puheenjohtajana Jussia itseään huonompi henkilö, jos tarkoituksena on nostaa puolue silloisesta kannatusalhosta Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Onneksi Jussi suostui ja tuli valituksi puolueemme puheenjohtajaksi. Onneksi Jussi myös jatkoi puheenjohtajana alkuun aikomaansa pidempään. Tämän ansiosta saimme vakiinnutettua kannatuksemme korkealle tasolle ja ennen kaikkea, kenttämme on nyt kunnossa ja tilanne puolueen sisällä – suhteellisen vakaa.
Jussin valintaan pettyneet Perussuomalaisten jäsenet perustivat Sinisen tulevaisuuden, joka on tällä hetkellä jopa aiemmin mainitun Muutos 2011 puolueen kokoinen. Oma näkemykseni on, että puolueen yhtenäisyys kannattaa, vaikka henkilökemiat eivät kaikkien kanssa aina kohtaisikaan.
Timo Soinin keväällä 2009 minulle esittämät kysymykset ovat pyörineet mielessäni nytkin. Etenkin se jälkimmäinen. Tietäisinkö mitä tekisin, jos minut valittaisiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Puoluetoimiston avaimen paikan jo toki tiedän, mutta miten rakentaisin Perussuomalaisista maamme suurimman puolueen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ja osaisinko siinä tilanteessa vetää hallitusneuvottelut ja sen jälkeen toimia Suomen pääministerinä. Tätä kysymystä toivon jokaisen puheenjohtajavaaliin osallistuvan nyt miettivän.
Olen tällä hetkellä paitsi kolmannen kauden kansanedustaja, niin myös eduskunnan toinen varapuhemies. Seuraan aitiopaikalta, miten eduskuntaryhmämme salissa toimii ja ketkä siellä minkäkinlaisia puheita pitävät. Hyviä ovat kaikki ja erinomaisiakin monet. Samalta aitiopaikalta pääsen seuraamaan myös hallituksen ministereitä. Myönnän, että olen monesti miettinyt itseäni, milloin kenenkäkin ministerin tuolille, että miten itse vastaisin opposition esittämiin haasteisiin. Osaisinko muutakin, kuin vain kiittää hyvästä kysymyksestä.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä löytyy useita poliitikkoja, jotka pystyvät keskustelussa paitsi haastamaan vastapuolta, myös tuomaan puolueen linjaa persoonallisella tavalla esiin. Olen miettinyt, ketkä siitä joukosta sopisivat puolueemme puheenjohtajiksi. Vaaliin jo ilmoittautuneet Riikka Purra ja Sakari Puisto täyttävät molemmat nämä kriteerit. Primus inter perus. Omasta mielestäni myös itse kuuluisin tähän joukkoon, jos vain pääsisin suuni avaamaan muutenkin, kuin vain toisten kansanedustajien nimiä luettelemalla.
Kriteerit täyttäviä ehdokkaita löytyy tietysti muualtakin, kuin eduskunnasta. Edellinen puheenjohtajakin tuli europarlamentista ja valtuustoissa meillä on suuri joukko päteviä henkilöitä. Tässä nykyisessä tilanteessa, jossa tarkoituksena on nousta pääministeripuolueeksi alle kahden vuoden päästä, näen kuitenkin välttämättömänä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja on kansanedustaja. Eduskuntatalo on Suomen politiikan päänäyttämö. Sen ulkopuolelta on vaikeaa, joskaan ei toki mahdotonta, nousta pääministeriksi.
Puolueen puheenjohtaja ei myöskään voi istua ”kultaisessa häkissä” eduskunnan varapuheenmiehenä. Johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajan on oltava ärhäkkä hallituksen haastaja, eikä puolueeton puheenvuorojen jakaja ja nuijan koputtelija. Tätä painia olen tässä nyt käynyt pitkään ja hartaasti. En voi samanaikaisesti uskottavasti olla sekä eduskunnan varapuhemies että johtavan oppositiopuolueen puheenjohtaja. Toisesta on luovuttava.
Eduskunnan puhemiehistössä toimiminen on suuri luottamustehtävä ja kunnianosoitus. Siitä tehtävästä luopuminen henkilökohtaisen kunnianhimon vuoksi olisi falskia. En myöskään koe, että olisin Perussuomalaisten puheenjohtajana ratkaisevalla tavalla parempi kuin esimerkiksi Riikka Purra tai Sakari Puisto. Edelleen Suomen pääministerinä he molemmat tulisivat olemaan minua oppineempia. Näistä mainituista syistä johtuen, en siis vieläkään aio tavoitella Perussuomalaisten puheenjohtajuutta. Katsotaan uudestaan kahden vuoden päästä, miten nyt valittava puheenjohtaja on selviytynyt.
Olen toiminut puolueemme varapuheenjohtajistossa Timo Soinin kaudella vuodet 2011-2015 ja uudestaan Jussi Halla-ahon aikana vuosina 2017-2021. Kun puolue nyt valitsee itselleen uuden puheenjohtajan, tarvitaan rinnalle kokemusta. Seinäjoen puoluekokouksessa tavoittelen nykyisen asemani säilyttämistä, eli puolueen kolmannen varapuheenjohtajan paikkaa.
Kiitos kaikille ja Seinäjoella tavataan.