Kaikki paras ruoka tulee läheltä.
Esitin eilen blogissani jokaiselle kansalaiselle ja yhteisölle Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kutsun mukaan talkoisiin kotimaisen ruoan puolesta. Kehotin ihmisiä syömään monipuolisesti lihaa, kalaa ja kasviksia, mutta varmistumaan, että ne on tuotettu lähellä. Totesin myös, että eläinperäisten tuotteiden välttely ei itsessään tee ruokavaliosta millään tapaa eettistä, vaan usein jopa päinvastoin.
Koska veganismin ympärillä leijuu suuri ja osaltaan perusteeton moraalisäteilyn kehä, sai blogini aikaan välittömän vastareaktion. Teatteriohjaaja ja “päivystävä anarkisti” Suvi Auvinen ratsasti näyttämölle kertomaan, että “kuka tahansa kuvia suomalaisesta eläintuotannosta nähnyt ei voi väittää, että kyseessä olisi eettisesti kestävä teollisuudenala”. Auvinen iskee tässä tahtomattaan ongelman ytimeen, sillä valitettavan moni on muodostanut kuvan suomalaisesta maataloudesta juuri valokuvien tai muualla maailmassa kuvattujen dokumenttien pohjalta. Suomalainen maatalous perustuu perhetiloihin, ei suuryritysten omistamiin tuotantolaitoksiin. Suomen suurimmalle lihakarjatilalle mahtuu 1400 päinen karja, kun maailman suurimmissa tuotantolaitoksissakasvatetaan jopa yli 100 000 päisiä karjoja. Yleensä suomalaisella lihakarjatilalla on noin 100-200 eläintä. Mittakaavaero on aivan valtaisa. Auvinen asettuu kirjoituksessaan myös tyypilliseen tapaansa kaiken muun yläpuolelle. Hänen mielestään minulla ei ole oikeutta määritellä, millainen tuotanto on eettistä, mutta itselleen hän tämän oikeuden kuitenkin varaa ja vieläpä niin hataralla tietopohjalla, kuin valokuvien perusteella. Auvisen kannattaisikin tulla ulos kuplastaan ja käydä suomalaisilla tiloilla katsomassa, mitä tuotanto siellä todella on. Tuottajien yhteystietoja saat pyytäessäsi minulta, sillä oletan että sellaisia ei lähipiirissäsi ole.
Toinen kirjoituksestani mielensä pahoittanut oli turkulainen vihreiden kaupunginvaltuutettu Jukka Vornanen, joka kirjoitti aiheesta ensin facebook-päivityksen ja tämän jälkeen blogin. Vornasella oli sen verran sivistystä, että hän jätti blogistaan pois päivitykseensä sisältyneen ulkonäköni arvostelun, joka on yleensä varsin huono lähtökohta asialliselle keskustelulle. Vornanen käsittelee kirjoituksessaan ennen kaikkea soijaa, jonka viljelyn totesin aiheuttavan metsäkatoa ja vesipulaa seuduilla, jotka ovat muutenkin kuivia. Vornasen mielestä en olisi saanut mainita tätä faktaa, koska suurin osa maailman soijasta käytetään eläinten rehuksi.
Vornanen on oikeassa väitteessään, mutta unohtaa, että ulkomailta tuodun soijan osuus eläinten rehussa on Suomessa vain noin 10%. Mielestäni tämäkin vähäinen käyttö tulisi lopettaa ja siirtyä kotimaisiin vaihtoehtoihin, mutta on tosiasia, että pääosaa suomalaisesta lihasta ei kasvateta soijalla. Se taas on yksi kotimaista tuotantoa tukeva argumentti. Suomalainen vegaani sen sijaan näyttää kasvavan soijan voimalla. Itä-Suomen yliopistossa toteutetun vegaanien ruoankäytön poikkileikkaustutkimuksen mukaan näyttää nimittäin siltä, että naispuolisten vegaanien päivittäisestä ruoankäytöstä soijapohjaiset tuotteet muodostavat keskimäärin 20% osuuden. Miehillä tuo osuus on puolestaan 29%. Voidaankin sanoa, että suomalaiset vegaanit syövät suhteellisesti enemmän soijaa kuin suomalaiset tuotantoeläimet, vaikka kilomääräisesti eläimet enemmän syövätkin. Joka tapauksessa niin kauan kuin trendi on tämä, soijaa syövät vegaanit eivät ole osa ongelman ratkaisua, vaan osa ongelmaa.
Auvisen ja Vornasen lisäksi mielensäpahoittajia ja minua “totuudenjälkeisestä” politikoinnista syyttäneitä oli monia muitakin. Seison kuitenkin edelleen alkuperäisen väitteeni takana: eettisintä ja ekologisinta ruokaa meille suomalaisille on suomalainen, lähellä tuotettu tai itse pyydetty ruoka; oli se sitten lihaa, kalaa, maitoa, kasviksia, marjoja tai sieniä. En ole keskustelun kuluessa nähnyt yhtäkään argumenttia, jolla tämä olisi kumottu. Miksi tämän yksinkertaisen tosiseikan tunnustaminen on niin vaikeaa vihreille ja anarkisteille?
Vuoden vihrein ympäristöteko lähtee siis edelleen jokaisen omasta ruokapöydästä ja siinä pöydässä voidaan hyvällä omallatunnolla tarjoilla myös kohtuudella kotimaista lihaa avokadojen ja muiden tuontielintarvikkeiden sijaan. Lähdetään kaikki joukolla mukaan lähiruokahaasteeseen mielensäpahoittajista välittämättä!
Lisätietoja
http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228853-ruokahaaste-2017-osa-ii-vastine-auviselle-ja-vornaselle