Kärnältä kirjallinen kysymys kanalintujen metsästysrajoituksista ja Metsähallituksen lupamyynnistä
Keskustan lappilainen kansanedustaja ja maa- ja metsätalousvaliokunnan varajäsen Mikko Kärnä on tänään jättänyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen kanalintujen metsästysajoista ja -rajoituksista sekä metsähallituksen lupamyynnistä. Kysymyksessä todetaan, että kanalintujen ajallisista metsästysrajoitteista tulisi luopua ja siirtää kaikenlainen sääntely maa- ja metsätalousministeriöltä lähemmäksi kansalaisia; esimerkiksi maakunnille.
– Asiaa tarkasteltaessa on huomioitava, että naapurimaassamme Ruotsissa metsästysajat ovat joka vuosi samat ja lupia valtion maille on aina saatavissa. Tästäkään huolimatta kanalintukannat eivät ole Ruotsissa romahtaneet. Ei edes siitä huolimatta, että yhä useampi suomalainenkin suuntaa sinne jahtiin kotimaamme sekavan ja byrokraattisen järjestelmän takia. Tilastot myös osoittavat, että ajallinen sääntely ei ole maassamme toiminut, vaan se on päinvastoin tuonut mukanaan negatiivisia vaikutuksia kanalintukantoihin.
Kärnä kysyy kysymyksessään, mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että Riistakeskuksen esittämistä ja maa- ja metsätalousministeriön vahvistamista ajallisista rajoitteista luovutaan. Kärnä kysyy myös pitääkö ministeriö mahdollisena, että rajoituksista päättäminen osoitettaisiin tulevaisuudessa maakuntien tehtäväksi. Kansanedustaja vaatii myös toimenpiteitä Metsähallituksen luvanmyynnin selkiyttämiseksi ja haluaa palauttaa yrityskiintiöt metsästyslupien osalta matkailuyrittäjille.
KIRJALLINEN KYSYMYS
KANALINTUJEN METSÄSTYSAJOISTA JA -RAJOITUKSISTA SEKÄ METSÄHALLITUKSEN LUPAMYYNNISTÄ
Suomen Riistakeskus tekee vuosittain maa- ja metsätalousministeriölle esityksen kanalintujen kunnallisista rauhoituksista sekä muista metsästysrajoituksista. Esitys perustuu alueilla suoritettuihin riistakolmio- ja distance -laskentoihin. Erityisesti riistakolmiomenetelmä on hyvin epätarkka ja sen tuloksiin vaikuttavat niin soidinten kuin pesinnänkin ajankohdan vaihtelut, laskentahetkellä vallitseva säätila ja riistan elinympäristössä hakkuiden, harvennusten sekä ohitusten myötä tapahtuneet muutokset. Riistakolmiolaskennan voidaan todeta olevan hyvä menetelmä seurata kannanvaihteluja pitkällä aikavälillä, mutta reaaliaikaista tietoa kanalintukantojen tilasta se ei anna.
Valtio sääntelee metsästyspainetta omistamallaan maa-alueilla lupamyynnin alueellisilla kiintiöillä. Luvanmyynnistä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. On huomattava, että kaikki kanalintukantamme ovat paikallisia ja pienilläkin alueilla saattaa olla merkittäviä eroja kanalintutiheyksissä. Kannanarviointiin käytettävät menetelmät eivät ota tätä huomioon.Yksityisillä maa- ja vesialueilla omistajat sekä metsästysoikeuden haltijat, eli yleensä metsästysseurat ja yhteismetsät, sääntelevät kanalintujen metsästyskiintiöintiä. Pelkästään tämä tekee ministeriön säätämät erilaiset rauhoitukset ja aikarajoitukset monilla alueilla turhiksi. Ylipäätään seurojen suorittama sääntely on ministeriötä järkevämpää, koska ne käyttävät yleensä kappalemääräisen saalisrajoitteita. Tämä antaa mahdollisuuden huomattavasti suurempaan joustavuuteen.
Olisikin suotavaa, että Riistakeskus ryhtyisi tulevaisuudessa toimimaan tiedon tuottajana, eikä ohjaavana viranomaisena. Varsinaiset päätökset metsästyksen rajoitteista tulisi tehdä subsidiariteettiperiaatteenkin nojalla lähempänä niitä tahoja, joita ne koskettavat. Kanalintujen metsästysrajoituksista päättäminen voitaisiinkin osoittaa esimerkiksi maakunnille. Myös metsästäjät, riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat ovat valistuneita toimijoita, jotka haluavat kaikki toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Mikään muu toimintatapa ei tapaa metsästyksen ja suomalaisen eräkulttuurin jatkoa myös tulevaisuudessa.
Tilastoja tarkasteltaessa on myös selvää, että nykyisellä metsästyksen sääntelyllä ei ole ollut minkäänlaista positiivista vaikutusta kanalintujen kannanvaihteluihin. Päinvastoin tilanne näyttää jopa sellaiselta, että rajoittamalla metsästysaikoja normaalista kahdesta kuukaudesta 10 vuorokauteen tai kuukauteen, on saatu tuotettua erittäin kova hetkittäinen metsästyspaine, joka on vaikuttanut kanalintukantoihin negatiivisesti. Samalla on unohdettu, että lintukannat itsessään ovat tehokkain metsästyspaineen rajoittaja. Metsästäjät eivät yleensä vaivaudu tai halua lähteä jahtiin jos kanta on niin pieni, että saaliin saaminen on epätodennäköistä tai eettisesti kestämätöntä.
Myös Metsähallituksen luontopalveluiden luvanmyyntijärjestelyissä on kehitettävää. Yritys vaikuttaa kanalintujen kannanvaihteluihin metsästyspainetta sääntelemällä ei ole toiminut, eikä tule koskaan toimimaankaan. Tätäkin enemmän se vaikuttaa negatiivisesti kansalaisten lomasuunnitteluun sekä yritysten toimintaan. Luvanmyyntijärjestelmä on toimimaton ja kankea, eikä se edistä metsästysmatkailun kehittämistä. Yritysten lupakiintiöstä on luovuttu ja erilainen puhelin- ja nettimyynti takkuaa joka vuosi. Ihmisten lomien suunnittelu on käytännössä mahdotonta, kun tieto siitä saako lupia on tiedossa vasta reilua viikkoa aiemmin, kun jahtiin pitäisi jo lähteä. Kansalainen ei myös välttämättä tiedä lupaa ostaessaan, mitä on lopulta ostamassa. Koska luvanmyynti ei myöskään mahdollista yrityskiintiöitä, eivät matkailuyrittäjät kykene paketoimaan minkäänlaisia metsästysmatkailutuotteita asiakkailleen. Tilanne on kestämätön.
Asiaa tarkasteltaessa on huomioitava myös naapurimaamme Ruotsin esimerkki, jossa metsästysajat ovat joka vuosi samat ja lupia valtion maa- ja vesialueille on aina saatavissa. Tästäkään huolimatta kanalintukannat eivät ole länsinaapurisamme romahtaneet. Ei edes siitä huolimatta, että yhä useampi suomalainen metsästäjä suuntaa Ruotsiin jahtiin, koska kotimaan lupa- ja rauhoitusjärjestelmää ei koeta järkevänä ja oikeudenmukaisena. Ruotsin malli ja omat kokemuksemme osoittavat, että metsästysrajoitusten ajallisesta sääntelystä on erittäin perusteltua luopua.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin maa- ja metsätalousministeriö aikoo ryhtyä, että Riistakeskuksen esittämistä ja maa- ja metsätalousministeriön vahvistamista ajallisista kanalintujen metsästysrajoituksista luovutaan? Entä pitääkö ministeriö mahdollisena, että tulevaisuudessa metsästyksen määrällisistä rajoitteista ja rauhoituksista päättäminen osoitetaan kunkin maakunnan maakuntavaltuustolle tai jollekin muulle paikalliselle taholle? Entä mihin toimiin ryhdytään Metsähallituksen luvanmyynnin selkiyttämiseksi ja aiotaanko yrityskiintiöt metsästyslupien osalta palauttaa matkailuyrittäjille?