Kansanedustajat Jari Myllykoski (vas.), Lenita Toivakka (kok.), Arto Pirttilahti (kesk.), Kimmo Kivelä (ps.), Touko Aalto (vihr.), Maria Guzenina (sd.), Antero Laukkanen (kd.) ja Mats Löfström (r.) aikovat jokainen jättää lakialoitteen pikavippien korkojen rajoittamiseksi. Lakialoitteessa esitetään korkokaton ulottamista niin sanottuihin luottolimiitteihin, jotka ovat nykyisin korkosäätelyn ulkopuolella. Kansanedustajat tavoittelevat lakialoitteeseen sadan kansanedustajan allekirjoitusta.
Kuluttajansuojalakiin lisättiin pikaluottojen korkokatto vuonna 2013. Lain mukaan luoton todellinen vuosikorko saa alle 2 000 euron luotoissa olla enintään korkolain mukainen viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkokatto ei nykyisellään toimi halutulla tavalla, vaan niin sanottujen luottolimiittien kohdalla korkeimmat vuosikorot ovat yli 400 prosenttia.
– Nykylainsäädännössä korkokatto on voimassa alle 2 000 euron pikaluotoissa, mutta tätä kierretään myöntämällä tuon summan laskennallisesti ylittävä luottolimiitti, josta asiakas nostaa usein pienempiä summia. Tämä porsaanreikä on tukittava lakimuutoksella, kansanedustajat sanovat.
– Lisäksi kuluttajan maksutaakkaa kasvattavat viivästyskorot ja perintäkustannukset. Rahavaikeuksissa olevat ihmiset eivät useinkaan jaksa hakea oikeusteitse muutosta kohtuuttomiin luottokustannuksiin.
Lakialoitteessa esitetään, että jos velallisen nostaman luoton määrä luottosuhteessa on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.
Kansanedustajat uskovat, että huoli kansalaisten maksuvaikeuksista kerää eduskunnassa tukea yli puoluerajojen. Kesäkuun lopussa maksuhäiriöitä oli 372 800 henkilöllä, eli 8,4 prosentilla Suomen aikuisväestöstä.
– Tämä on hälyttävän suuri luku. Tiedämme, että maksuhäiriöt vaikeuttavat olennaisesti elämää ja saattavat estää esimerkiksi vuokra-asunnon saamisen.
– Ongelmaan tulee etsiä ratkaisuja pikavippien rajoittamisen ohella kehittämällä esimerkiksi sosiaalista luototusta.
LAKIALOITE
kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a§: n muuttamisesta
Eduskunnalle
PERUSTELUT
Lakialoitteessa ehdotetaan kuluttajansuojalakiin sisältyvän pikaluottojen korkokattosäännöksen muuttamista siten, että alle 2000 euron luottoraja laskettaisiin kuluttajan todellisuudessa nostaman luottosumman perusteella. Tällä tavoin estettäisiin lainsäännöksen kiertäminen luottolimiittisopi-muksilla, joissa luottoraja on asetettu tätä suuremmaksi ja joihin korkokattosäännös ei sovellu. Aloitteessa limiittiluottojen korkojen rajoittamiseksi on säädettävä, että korko määräytyy kunkin nostettavan lainaerän mukaan, ei laskennallisen limiitin ylärajan mukaan.
Niin sanotut pikaluotot tai pikavipit, eli esimerkiksi internetissä ja tekstiviestillä haettavat vakuudet-tomat kulutusluotot aiheuttavat maksuhäiriömerkintöjä ja talousvaikeuksia yhä kasvavalle joukolle suomalaisia. Kesäkuun lopussa 2016 maksuhäiriöitä oli 372 800 henkilöllä eli 8,4 prosentilla Suo-men aikuisväestöstä. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa olennaisesti ihmisen arkielämää ja saattaa es-tää esimerkiksi vuokra-asunnon saamisen. Maksuhäiriömerkinnät muodostavat merkittävän sosiaa-lisen ongelman, johon on haettava ratkaisuja paitsi kehittämällä sosiaalista luototusta, myös rajoitta-malla pikalainojen kustannuksia.
Vuonna 2013 kuluttajansuojalakiin lisättiin säännös, jonka mukaan ”[j]os luoton määrä tai luot-toraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Hyödykesidon-naiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.”
Pikaluottoja myöntävät yhtiöt ovat vuoden 2013 lakimuutoksen jälkeen kiertäneet korkokattoa myöntämällä niin sanottuja limiittiluottoja. Näiden luottojen suuruus on nimellisesti yli 2 000 euroa, mutta kuluttaja nostaa limiitistä usein pienemmän summan. Todelliset vuosikorot näissä lainoissa ylittävät usein moninkertaisesti kuluttajansuojalain korkokaton. Luottolimiittien todellinen vuosi-korko voi olla jopa yli 400 prosenttia. Lisäksi kuluttajan maksutaakkaa kasvattavat viivästyskorot ja perintäkustannukset.
Lain esitöistä ilmenee, että lainsäätäjä pyrki estämään korkokaton kiertämistä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lain soveltamisalan ulkopuolelle voidaan rajata yli
2 000 euron suuruinen luotto vain silloin, kun luotto on sen määräisenä myös tosiasiassa kuluttajan käytettävissä. Hallituksen esityksen mukaan sääntelyä ei siis saa kiertää esimerkiksi siten, että luot-toraja asetetaan näennäisesti vähintään 2 000 euron suuruiseksi rajoittaen kuitenkin sopimusehdoin ilman asianmukaista perustetta kuluttajan oikeutta käyttää luottoa. Limiittiluoton kohdalla kansalai-sella on mahdollisuus nostaa koko myönnetty lainasumma, joten se eroaa hallituksen esityksessä mainitusta esimerkistä.
Kohtuuttomien korkojen periminen ei ole nykyisenkään lainsäädännön mukaista, vaan kohtuutto-maan sopimukseen sitoutuneen tulee vedota kohtuuttomuuteen ja vaatia sopimuksen sisällön koh-tuullistamista. Velan tarjoajalla on oikeus periä normaalia korkeampaa korkoa asiakkailta, joiden takaisinmaksukykyyn sisältyy normaalia suurempia riskejä. Liian suuren luottoriskin sisältäville asiakkaille ei tule kuitenkaan luottoa myöntää, joten satojen prosenttien suuruiselle korolle ei ole asiakkaan luottokelpoisuudesta lähteviä perusteita.
Lakialoitteessa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n muutetussa normissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos velallisen nostaman luoton määrää luottosuhteessa on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Tässä säädetyn luottorajan ylittäviin, nostetuttuihin luottoihin ei so-velleta korkorajoitusta. Hyödykesidonnaiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 17 a § sellaisena, kun se on laissa (2017/2013), seuraavasti:
7 luku. Kuluttajaluotot
17 a §
Korkokatto
Jos velallisen nostaman luoton määrä luottosuhteessa on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Tässä säädetyn luottorajan ylittäviin, nostetuttuihin luotoihin ei sovelleta korkorajoitusta. Hyödykesidonnaiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.