Kansanedustaja Sofia Virta (vihr.) esittää toimenpidealoitteessa, että hallitus ryhtyy selvittämään, voisiko se edistää lapsiasiavaltuutetun eduskuntakertomuksessa esittämiä ehdotuksia. Lapsiasiavaltuutettu julkaisee kerran neljässä vuodessa kertomuksen eduskunnalle lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta. Tänään julkaistussa eduskuntakertomuksessa esitetään kolme ehdotusta, joilla lasten oikeuksien toteutumista voitaisiin turvata nykyistä paremmin.
– Mielestäni on tärkeää, että hallitus ryhtyy toimeen kertomuksessa esitettyjen ehdotusten pohjalta. Yksi keskeinen ehdotus on lapsen edun ensisijaisuuden sisällyttäminen perustuslakiin. Tämä varmistaisi sen, että lapsen etu otetaan huomioon kaikessa lapsiin suoraan tai välillisesti kohdistuvassa lainsäädännössä. Perustuslain avaaminen on aina iso asia, jota tulee punnita tarkkaan, mutta mielestäni myös tämä voisi tulla kyseeseen, jos sillä edistetään hyvää ja lapsioikeusperustaista lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa, Virta kommentoi.
Toiseksi lapsiasiavaltuutettu toteaa, että Suomessa tulee käynnistää lastensuojelulain kokonaisuudistus. Kolmanneksi lapsiasiavaltuutettu esittää, että Suomen koulutuspolitiikan resurssit tulee jatkossa turvata yli hallituskausien sitoutumalla muiden Pohjoismaiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitustasoon.
– Me emme voi sulkea silmiämme minkäänlaiselta väkivallalta tai huono-osaisuuden kierteiltä. Meidän tulee uudistaa lastensuojelulaki kokonaisvaltaisesti ja turvata lasten hyvinvointia pyrkimällä ehkäisemään sijaishuollon tarvetta – on kestämätöntä, että sijaishuollon kustannukset ovat nyt yhtä suuret kuin syövän hoidon kustannukset, noin 1,2 miljardia euroa vuodessa. Meillä ei myöskään ole varaa vähätellä koulutuksen merkitystä. Tämä hallitus on kääntänyt suunnan ja yrittänyt parhaansa mukaan korjata edellisen hallituksen tekemiä leikkauksia, mutta työtä on vielä tehtävänä, Virta toteaa.
Toimenpidealoitteessa Virta esittää myös, että hallitus käynnistää työn Suomen lapsipolitiikan tavoitteiden seurannan konkreettisten mittareiden luomiseksi.
– Lapsiasiavaltuutetun edellisen, vuonna 2018 luovutettu eduskuntakertomus sisälsi ehdotuksen, jonka mukaan eduskunnan tuli määritellä keskeiset Suomen lapsipolitiikan tavoitteet ja konkreettiset mittarit tavoitteiden seurannalle. Konkreettiset mittarit Suomen lapsipolitiikan tavoitteiden seurannalle puuttuvat kuitenkin edelleen.
Toimenpidealoite selvitystyön käynnistämisestä lapsiasiavaltuutetun eduskuntakertomuksen ehdotusten pohjalta
Lapsiasiavaltuutettu antaa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen toimialaltaan. Eduskuntakertomuksessa arvioidaan lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista Suomessa seurantajaksolla sekä Suomen lainsäädännön suhdetta YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022 julkaistiin 8.2.2022 ja se sisältää kolme ehdotusta.
Ensinnäkin lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lapsen edun ensisijaisuus tulee tulevaisuudessa sisällyttää perustuslain (731/1999) perusoikeussäännöksiin. Tällä hetkellä lapsen edun sirpaleinen sääntely ei tue lapsen edun toteutumista siten kuin lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttäisi. ”Perustuslain tasoinen säännös varmistaisi sen, että lapsen etu otettaisiin huomioon kaikessa lapsiin suoraan tai välillisesti kohdistuvassa lainsäädännön täytäntöönpanossa eli myös silloin, kun substanssilaki ei siitä erikseen määrää. Lisäksi se ohjaisi entistä velvoittavammin sekä lainvalmistelijoita että muita lapsiin kohdistuvien päätösten tekijöitä huolehtimaan lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista”, kirjoittaa kertomuksessa lakimies OTM Merike Helander. Kertomuksesta selviää myös, että lapsiasiavaltuutettu joutuu toistuvasti muistuttamaan lasten huomioimisesta ja oikeuksista niin lainsäädäntötyössä, päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussa. Perustuslain tasoinen säännös lapsen edusta kirkastaisi lapsen oikeuksien merkitystä ja lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittavuutta koko yhteiskunnassa ja kaikissa päätöksentekotilanteissa, jotka suoraan tai välillisesti koskevat lapsia.
Toiseksi lapsiasiavaltuutettu toteaa, että Suomessa tulee käynnistää lastensuojelulain kokonaisuudistus. Lastensuojelu on 1990-luvulta asti ollut kriisiytyneessä tilassa, josta kärsivät etenkin lapset ja heidän läheisensä. Samalla kriisi tulee niin inhimillisten tragedioiden kuin talouden tasolla hyvin kalliiksi. Lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten määrä kasvoi aina 2010-luvulle, jonka jälkeen osa lastensuojelun avohuollon palveluista siirrettiin sosiaalihuollon puolelle. Samalla lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle – niin kiireelliset sijoitukset kuin huostaanotot – ovat kuitenkin lisääntyneet. Erityisesti ovat lisääntyneet teini-ikäisten lasten sijoitukset. Samaan aikaan mielenterveyden ja päihdehuollon palvelujen kysyntä on lisääntynyt niin lasten, nuorten kuin aikuisten palveluissa. Moni perhe jää palloteltavaksi palvelujärjestelmän sisään palvelujen puuttuessa ja eri toimijoiden siirtäessä vastuuta toiselle.
Vaikka lastensuojelulain kokonaisuudistus ei yksin ratkaise lastensuojelun ongelmaa, toisi se selkeyttä lähes 30 kertaa muutettuun ja repaleiseen lakiin, jonka noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Samalla laki on yhteensovitettava sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen kanssa ja huomiota on kiinnitettävä etenkin mielenterveyden ja päihdehuollon palvelujen saatavuuteen.
Kolmanneksi lapsiasiavaltuutettu esittää, että Suomen koulutuspolitiikan resurssit tulee jatkossa turvata yli hallituskausien sitoutumalla muiden Pohjoismaiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitustasoon. Laadukas varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen koulutus ovat keskeinen osa lapsen arkea. Oppimisen lisäksi ne toimivat lapsen sosiaalisena kasvuympäristönä, jolla on kiinteä yhteys lapsen kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen. Suomessa on tarkasteluajanjaksolla toteutettu useita koulutuksen reformeja, joilla on uudistettu koulutuksen rakenteita lähes jokaisella koulutussektorilla. Samaan aikaan uudistusten valmistelun kanssa, vuoteen 2019 asti, on koulutuksen resursseja leikattu tuntuvasti. Tehdyt korjaukset eivät ole riittäneet paikkaamaan syntynyttä vajetta. Suomi on saanut koulutuksen ongelmista toistuvasti huomautuksia niin YK:n lapsen oikeuksien komitealta kuin YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealta.
Lisäksi lapsiasiavaltuutetun edellisen, vuonna 2018 luovutetun eduskuntakertomuksen esipuhe sisälsi ehdotuksen, jonka mukaan eduskunnan tuli määritellä keskeiset Suomen lapsipolitiikan tavoitteet ja konkreettiset mittarit tavoitteiden seurannalle. Tietoon, politiikan läpinäkyvyyteen ja jatkuvuuteen perustuvan päätöksenteon kannalta eduskunnan määrittämät mittarit ovat välttämättömät. Konkreettiset mittarit Suomen lapsipolitiikan tavoitteiden seurannalle puuttuvat kuitenkin edelleen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin selvittääkseen lapsen edun ensisijaisuuden sisällyttämistä perustuslain perusoikeussäännöksiin, että hallitus käynnistää suunnitelman lastensuojelulain kokonaisuudistuksen tekemiseksi,
että hallitus käynnistää parlamentaarisen selvityksen Suomen koulutuspolitiikan resurssien turvaamiseksi jatkossa yli hallituskausien,
ja että hallitus käynnistää työn Suomen lapsipolitiikan tavoitteiden seurannan konkreettisten mittareiden luomiseksi. Helsingissä 8.2.2022