Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson näkee suomalaisella metsäpohjaisella biotaloudella paljon kasvupotentiaalia. – Uusissa sellupohjaisissa tuotteissa on tosi paljon odotusarvoa, koska ne edustavat teollisuuden ja kansantalouden kannalta tärkeitä korkean jalostusasteen tuotteita. Niihin kannattaa valtiovallankin ohjata tutkimus-ja kehitysvaroja, kun biotalousstrategiaan on ladattu niin paljon odotusarvoa.
Esimerkkeinä Andersson mainitsee Uusi puu-hankkeen esillä pitämiä uusien tuotteiden kehityshankkeita. – Sellupohjainen pakkaus- ja tekstiiliteollisuuden käyttämä kuitu voi korvata globaalisti vesivaroja ja maatalousmaata tuhlaavien plantaasien kuitutuotantoa. Jos muovikassit voidaan korvata suomalaisten kehittämällä uusiutuvalla puupohjaisella materiaalilla, se olisi valtava edistysaskel, muistuttaa Andersson.
– Biotalouden kokonaisuuteen liittyy myös puun käytön edistäminen rakentamisessa. Mielestäni hallitusohjelman tavoite edistä puurakentamista on kannatettavaa, huomauttaa Andersson. Energiakäyttöön on perusteltua ohjata ensi sijassa puunjalostuksessa syntyviä sivuvirtoja.
Andersson lisäisi aktiivista metsänomistajuutta, jotta biotalouden raaka-ainetarve voidaan turvata kestävällä tavalla. – Meillä on kymmeniä tuhansia ikääntyneitä, hiljaisia kaupunkilaismetsänomistajia, joita tulisi kannustaa verokeinoin puun myyntiin.
Biotalouden kehittämisessä turvattava luonnon monimuotoisuus
Andersson kuitenkin muistuttaa, että meneillään olevat metsäteollisuuden uudet investointihankkeet luovat jännitteen kestävän metsän käytön kanssa. – Tässä tilanteessa on vaalittava myös metsien suojelun tasoa. Metsien suojeluohjelma Metson rahoitus on pidettävä riittävällä tasolla eikä vähentää sitä.
– Jos kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat, puu ei riitä kaikkeen, jos halutaan huolehtia metsien monimuotoisuudesta, epäilee Andersson. Luonnon monimuotoisuuden tarpeet on huomioitava, ettei biotalous ajaudu mainekriisiin heti alkumetreillä.
Andersson haluaa metsien käyttöä ja kestävyyskriteereitä koskevien poliittisten ratkaisujen perustuvan tieteeseen ja tutkimukseen, joiden kanssa ne eivät voi olla ristiriidassa. – Suomalaisten metsäosaamisesta tulisi tehdä vientituote ja viedä meidän osaamistamme sellaisiin metsämaihin, joissa metsätalous on tehotonta osaamisvajeen takia. Ilmastomuutos edellyttää globaalisti metsien kestävää käyttöä ja sen myötä paineet ovat kovat kestävän ekosysteemin ylläpitoon.
– Kokonaisuudessaan meillä on tarvetta käydä kokonaisvaltaisempaa keskustelua siitä, missä suomalaisen metsän ja luonnon kantokyky menee. Hallituksen biotalousstrategian heikkous on siinä, ettei biotaloudesta käydä tällaista keskustelua, muistuttaa Andersson.