Naisverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sdp.)
Lähisuhdeväkivaltaa kokenutta ei saa pakottaa sovitteluun. Väkivaltaa kokenut uhri ei koskaan voi olla sovittelutilanteessa tasa-arvoisessa asemassa tekijän kanssa, siksi sovittelun käyttö lähisuhdeväkivaltarikoksissa on kiellettävä.
Naisiin kohdistuva väkivalta toistuu usein, mutta siitä huolimatta rikos- ja riita-asioiden sovittelu on yleistynyt lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Sovittelu antaa kuvan, ettei kyse ole vakavasta rikoksesta.
Vain osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee poliisin tietoon. Kynnys viranomaisille ilmoittamiseen on korkea, etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville, pakolaisnaisille ja paperittomille. Uhri ja tekijä eivät ole tasavertaisessa asemassa etenkään, jos uhri on haavoittuvassa asemassa esimerkiksi vammaisuuden tai oleskeluluvan voimassaolon perusteella. Sovittelutilanteissa uhrit eivät useinkaan saa riittävästi tukea ja apua.
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet ovat toistuvasti puuttuneet Suomen korkeisiin naisiin kohdistuvan väkivallan lukuihin sekä tehottomiin toimiin sen suhteen. Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan naisiin kohdistuva väkivalta maksaa Suomelle yli 2 miljardia euroa vuodessa. Väkivalta ei kuitenkaan ole vain taloudellinen kysymys vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.
Lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopuminen osoittaisi, että valtio kantaa vastuunsa naisiin kohdistuvien väkivallantekojen ehkäisemisessä, kuten kansainvälinen Istanbulin sopimus edellyttää ja useat suomalaiset naisjärjestöt vaativat.