On siis perusteltua sanoa, että elämme näennäisessä demokratiassa. Siitä johtuu kasvava eriarvoisuus, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen. Siitä johtuu myös kasvava tyytymättömyys vallitsevaa politiikkaa kohtaan.
Nykyiset valtapuolueet ja niiden edustajat samaistuvat enemmän taloudelliseen eliittiin kuin äänestäjiinsä. Vallanpitäjät pelkäävät suoraa demokratiaa, kansanäänestyksiä.
On hämmästyttävää, että jotkut kansalaiset yhä kannattavat ja äänestävät sellaisia edustajia, jotka suoraan halveksivat kansalaisten oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan.
Reilut ja tasapuoliset kansanäänestykset pakottavat keskusteluun asioista. Ja juuri avointa julkista keskustelua tarvitaan, jotta eri vaihtoehtojen perustelut tulevat julki. Demokratia on sitä, että ihmiset saavat aidosti päättää, ei sitä, että heidät saadaan päättämään jotakin.
Nykyinen korruptoitunut edustuksellinen demokratia on todellisuudessa harvainvallan muoto. Järjestelmän kriisiytyessä luvassa on harvainvallan voimistuminen. Mikään hallintovalta ei kuitenkaan pysy pystyssä ilman kansan tukea. Tukea on sekä kannatus että alistuminen.
Kysymys kuuluukin haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa? Suoraan demokratiaan siirtyminen vaatii poliittisia muutoksia vaalien kautta.