Jari-Myllykoski2-WEB-resoluutio

Työkyvyttömät huomioitava työttömyysturvan uudistuksissa

Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) kysyy kirjallisella kysymyksellä työministeri Jari Lindströmiltä (ps.), koskeeko vuoden vaihteessa voimaan tullut lakimuutos, jolla työttömät velvoitetaan osallistumaan haastatteluun työ- ja elinkeinotoimistossa kolmen kuukauden välein, myös työkyvyttömiä työttömyysetuuden saajia.

Työttömyysturvalain mukaan sairauspäivärahaa sen enimmäiskeston saaneilla on mahdollisuus hakea työttömyysetuutta, jos he eivät saa työkyvyttömyyseläkettä tai heidän hakemuksensa sellaiseen on vireillä. Työsuhteessa olevalla henkilöllä on oikeus saada työttömyysetuutta, jos hänen työnantajallaan ei ole tarjota hänen työkykynsä mukaista työtä.

Myllykosken mukaan työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijoiden harkintavalta on syytä säilyttää, mikäli on ilmeistä, että haastattelu kolmen kuukauden välein ei palvele henkilön työkyvyn palautumista ja työmarkkinoille paluuta.

– Pitäminen yhteyttä työttömiin ei ole toki huono asia. Virkailijalla pitäisi kuitenkin olla jatkossakin harkintavaltaa päättää, järjestetäänkö haastattelua vai ei. Tämä harkintavalta pitäisi säilyttää erityisesti niiden henkilöiden osalta, jotka saavat työttömyysetuutta työkyvyttömyyden takia, mutta joilla on työsopimus voimassa, Myllykoski sanoo.

Myllykoski pelkää, että mikäli työkyvyttömien henkilöiden erityistarpeita ei huomioida riittävästi, voi työttömyysturvan sanktiojärjestelmä johtaa inhimillisesti kestämättömiin ja työllistymisen kannalta epätarkoituksenmukaisiin lopputuloksiin.

– Työkyvyttömyys on tunnistettava työvoimapalveluissa nykyistä paremmin varsinkin, jos sosiaaliturvaa kehitetään nykyistä osallistavampaan suuntaan. Toimeentulon katkaiseminen ei edistä sairaan ihmisen kuntoutumista, vaan vain syventää ahdinkoa, Myllykoski sanoo.

KIRJALLINEN KYSYMYS

TERVEYDELLISISTÄ SYISTÄ TYÖKYVYTTÖMIEN

TYÖNHAKIJOIDEN VELVOLLISUUS OSALLISTUA

TYÖ- JA ELINKEINOVIRANOMAISEN

JÄRJESTÄMÄÄN MÄÄRÄAIKAISHAASTATTELUUN

Eduskunnan puhemiehelle

Työttömät työnhakijat velvoitettiin tämän vuoden alusta osallistumaan määräaikaishaastatteluihin työ- ja elinkeinotoimistoissa kolmen kuukauden työttömyyden välein. Haastattelun yhteydessä tarkistetaan työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma ja tästä kieltäytyminen johtaa työttömyysturvan määräaikaiseen menetykseen eli karenssiin. Karenssin aikana henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jolloin hänen toimeentulonsa lähteenä ovat yleensä joko hänen omat säästönsä tai viimesijainen toimeentuloturva, eli toimeentulotuki.

Työttömyysturvan piirissä on kuitenkin myös työkyvyttömiä henkilöitä. Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n mukaan työnhakijalla, joka on saanut enimmäisajan sairauspäivärahaa ja joka on edelleen työkyvytön, on mahdollista saada työttömyysetuutta, jos hänellä ei ole mahdollisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen tai hänen hakemuksensa sellaiseen on vireillä. Työ- tai virkasuhteessa olevalla on mahdollisuus saada työttömyysetuutta, jos hänen työnantajallaan ei ole tarjota hänen työkykynsä mukaista työtä. Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä.

Harkintavalta olisi pitänyt säilyttää niiden henkilöiden osalta, jotka saavat työttömyysetuutta työkyvyttömyyden takia, mutta joilla on työsopimus voimassa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, että haastatteluvelvoitteen voi kiertää esittämällä sellainen lääkärinlausunto B, josta käy ilmi, että työhön palaaminen ei ole mahdollista.

Aikaisemmin laki julkisesta työvoimapalvelusta (28.12.2012/916) velvoitti työntekijän haastattelut pidettäväksi kuuden kuukauden välein, jos sitä ei pidetty tarpeettomana. Laki antoi työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijoille harkintavaltaa sen suhteen, millä aikavälillä haastatteluja oli tarpeen järjestää. Nykyinen muotoilu rajaa harkintavallan minimiin ja nostaa esiin pelon, tullaanko

työkyvyttömiä henkilöitä juoksuttamaan karenssin uhalla haastatteluissa, vaikka siitä ei ole heidän kuntoutumisensa ja sitä kautta työhön palaamisensa kannalta mitään hyötyä.

Työ- ja elinkeinotoimiston virkailijat eivät ole lääkäreitä, eivätkä kuntouksen asiantuntijoita. Työ-ja elinkeinotoimistojen työ on lisäksi usein kiireistä. Tämän vuoksi ei ole perusteltua, että työsuhteessa oleva, mutta työkyvytön henkilö joutuu käymään määräajoin haastattelussa.

Pitkäaikaissairaiden, masentuneiden ja sairauslomalla olijoiden kohdalla on olemassa pelko, että he eivät toimintakykynsä alentumisen johdosta kykene ilmoittautumaan työ- ja elinkeinotoimistoon. Tällaisissa tapauksissa heidän toimeentulonsa katkaisemisella karenssin muodossa ei ole nähtävissä mitään hyödyllistä vaikutusta, vaan se ainoastaan syventää heidän ahdinkoaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko sairauspäivärahan enimmäispäivien loppumisen vuoksi työttömyysetuutta saavien asema huomioitu, kun lakia julkisesta työvoimapalvelusta on muutettu siten, että työttömillä on velvollisuus osallistua haastatteluun työ- ja elinkeinotoimistossa kolmen kuukauden välein?

Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2017

Jari Myllykoski /vas