-4DQFUbv

Viime päivien uutisoinneissa ovat näkyneet alkoholilakiin liittyvät täpärät äänestykset (98–94) ja eräiden poliitikoiden törttöilyt eduskunnassa sattumoisin juuri samaan aikaan. Pikkujoulutörttöilyihin liittyvä uutisointi harmittaa, koska suurin osa kansanedustajista tekee työtään ihan säntillisesti. Me emme ahdistele kollegoitamme kuin korkeintaan ärsytyskynnyksen ylittävillä poliittisilla puheilla. Ja sekin tapahtuu vain täysistuntosalin keskusteluissa. Kuppilan puolella olemme yleensä jo sovinnollisempia.

Sananvapaus vastaan kansallinen turvallisuus

Uutiskynnyksen on ylittänyt reippaasti myös Helsingin Sanomat. Se julkaisi viime lauantaina erittäin salaisia Puolustusvoimien asiakirjoja. Vuodetut asiakirjat paljastivat tietoja Tikkakoskella Jyväskylässä sijaitsevasta Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Asiasta nostettiin pian uutisoinnin jälkeen rikostutkinta, jossa vastakkain ovat ainakin maan kansallinen turvallisuus ja sananvapaus. Minusta on hyvä, että istuva presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa jo tuoreeltaan samana päivänä.

Helsingin Sanomat puolusti toimintaansa puhumalla sananvapauden tärkeydestä sekä ihmisten oikeudesta tietää. Mutta taustalla lienee myös se, että lehtien pitää kilpailla lukijoista tänä päivänä yhä raivokkaammin, ja siksi kaupan voi joskus olla myös ihmisten turvallisuus. Ainakin itseäni kiinnostaakin enemmän asiakirjojen vuotajan motiivi, ei niinkään Hesarin. Vuotaja on ehkä halunnut hankaloittaa tiedustelulainsäädännön etenemistä. Motiivina voi myös olla presidentinvaalit. Tai sitten kyseessä voi olla ”myyrä”, joka tekee työtä toisen valtion lukuun tai jopa vieras valtio suoraan. On myös mahdollista, että taustalla ovat ihan vain henkilöön liittyvät syyt eli raha tai se, että joku katkera nykyinen tai ex-työntekijä haluaa kostaa kokemaansa vääryyttä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuka lopulta asiakirjat on vuotanut ja miksi. Voi olla, että motiivina todellakin on jonkun joskus henkilökohtaisesti kokema vääryys. Toivottavasti olen väärässä.

Työttömyysturvan aktivointimallista on tullut paljon vihaista sähköpostia

Iso haloo on noussut myös työttömien työnhakijoiden aktivoimiseksi tehdystä lakiuudistuksesta, joka hyväksyttiin alkuviikosta. Se kulkee nimellä ”Työttömyysturvan aktivointimalli”. Jos työtön työhakija ei kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana aktivoidu eli esimerkiksi tee töitä, toimi yrittäjänä tai opiskele määrätyillä edellytyksillä, hän menettää 4,65 prosenttia ansioturvasta, perusturvasta tai työmarkkinatuesta. Se tarkoittaa käytännössä yhden työttömyysturvapäivän menettämistä kuukaudessa. Tätä mallia on paljon myös vastustettu, koska on koettu, että varsinkin maakunnissa työllistyminen tai täydennysopiskelupaikan löytäminen on hankalaa. Osa työttömistä kokee, että malli rankaisee heitä työttömyydestä, jolle he eivät voi mitään.

Ymmärrän hyvin työttömien ajatukset. Mutta toisaalta totta on sekin, että jos emme tee jotakin, työttömän houkutus passivoitua kokonaan jo lyhyessä ajassa on suuri. Tiedän kuinka helppoa se on, ihan omasta kokemuksestakin. Työministeri Jari Lindström on onneksi suhtautunut joustavasti lain eteenpäinviemiseen ja aikoo seurata tarkasti, auttaako laki työllistymisessä. Esimerkiksi se, mitä kaikkia aktivoitumismuotoja tähän loppujen lopuksi hyväksytään, on asia, johon joudumme ehkä vielä palaamaan. Itse olisin sisällyttänyt niihin esimerkiksi vapaaehtoistyön.

Työttömyysturvan suojaosaa pitää korottaa

Olen sitä mieltä, että työttömien aktivoimiseksi tarvitaan myös porkkanoita. Teetin eduskunnan tietopalvelussa äskettäin laskelmia, miten me voisimme kasvattaa sitä euromäärää, jonka työtön voi tienata ilman, että menettää työttömyysturvaansa. Tällä hetkellä tämä niin sanottu suojaosa on 300 euroa, mutta minusta se pitäisi kaksinkertaistaa 600 euroon. Sen voisi myös sitoa aiempaan ansiotasoon siten, että suojaosan suuruus kasvaisi lineaarisesti ja saavuttaisi maksimin 600 euroa esimerkiksi 5000 euron tulotasolla. Silloin se toimisi kannustavasti kaikille työttömille. Olen jo aloittanut keskustelun oikean mallin löytämisestä sekä työ- että valtiovarainministerin kanssa. Joka tapauksessa jokin rahallinen kannustin meidän on löydettävä, että ihmiset eivät lannistu ja jää kotiin. Haasteina näissä malleissa on se, että ne pitää aina myös rahoittaa jollakin. Sekä sitten se, että helposti se niin sanottu kannustinloukku vain siirretään paikasta toiseen. Mutta en lopeta, ennen kuin joku ratkaisu löytyy.