Kansanedustaja Anna Kontula (vas) suhtautuu Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen edelleen kielteisesti.
Anna Kontula ei kannata Suomen liittymistä puolustusliitto Natoon. Kontula perustelee kantaansa laajassa Facebook-kirjoituksessaan.
Puolustusliittona Naton houkuttelevuus perustuu siihen, että kynnys hyökätä jäsenmaahan on korkea. Toisaalta, Nato-jäsenyys lisää todennäköisyyttä ajautua osaksi suurvaltapoliittisia konflikteja eli lisää potentiaalisesti meihin vihamielisesti suhtautuvien toimijoiden määrää. Tämä puolestaan lisäisi Suomen kiinnostavuutta esimerkiksi terrorismin ja kaikenlaisen kiusanteon kohteena. Lisäksi, mikäli konflikti kärjistyisi sodaksi, riski esim. ydisaseiden käytölle kasvaisi Naton myötä.
Edellä kuvatuista syistä en pidä lainkaan itsestäänselvyytenä, että Suomen kokonaisturvallisuus tämän ehkäisyvaikutuksen johdosta paranisi.
Naton turvatakuiden toteutuminen sotilaallisen hyökkäyksen oloissa on puhtaasti liittolaismaiden tilannearviosta kiinni, ei automaatio. Voisi käydä niin, että muut maat päättäisivät tukea Suomea hyvin samaan tapaan kuin nyt on tuettu Ukrainaa ilman jäsenyyttäkin. Ukrainaan kohdistueen avun jälkeen tällainen tuki eu-maalle vastaavassa tilanteessa on lähes itsestäänselvyys.
Vahvemman avun saamisen kannalta tähdellinen seikka on, että mikäli Suomi liittyisi Natoon ilman Ruotsia, meidät yhdistäisi Nato-maihin hyvin kapea maakaistale. Tämä maantieteellinen tosiasia korostaisi entisestään, että myös Natossa kukin maa vastaa lähtökohtaisesti itse puolustuksestaan.
Sotilasliittona Nato tietysti on huono juttu, kuten kaikki muutkin sotilasliitot. Jäsenyydellään Suomi luopuisi vanhasta välittäjä-roolistaan ja antaisi äänensä maailmalle, jota määrittävät sotilasliitot – se on valtavasti resursseja syövän aseteollisuuden ja vastakkainasettelujen maailma. Tällaiselle diilille pitäisi löytyä painavammat syyt.
Poliittisen Naton arviointi on kaikkein hankalinta, etenkin siksi, että politiikka perustuu arvoille, eikä Nato-maiden välillä ole mielestäni nähtävissä jaettua arvopohjaa.
Täysin huomiotta tätä ulottuvuutta ei voi kuitenkaan jättää, sillä merkittävä osa epävarmuuksista liittyy tähän: miten uusi Trumpin (tai jonkun kaltaisen) valtakausi vaikuttaisi? Kuka päättää, millainen tilanne määritellään aseelliseksi hyökkäykseksi jäsenvaltiota kohtaan yhteisössä, jonka yksi jäsen sotii toistuvasti omaa väehmmistöään vastaan? jne.
Naton jäsenkuntaan kuuluu valtioita, joista osassa käsitykset ihmisoikeuksista ja sodan oikeutuksesta eroavat huomattavasti suomalaisesta valtavirrasta (ja vielä radikaalimmin omista näkemyksistäni). Vähäpätöistä ei ole sekään, että Naton henkisenä johtajana toimiva Yhdysvallat on yksi näistä maista.
Edellä kuvatuin perustein olen sitä mieltä, että jäsenyys ei toisi niin painavaa hyötyä/turvaa, että se ajaisi ohi haitoista/riskeistä.
Jos jäsenyyttä kuitenkin haetaan, se pitäisi tehdä yhdessä Ruotsin kanssa vuoden 2016 selonteossa ehdotetulla tavalla.
Jos Suomesta vastoin kantaani tulee jäsen (kuten nyt vaikuttaa), olisi sen ulkopolitiikassaan toimittava huomattavasti nykyistä tarmokkaammin ydinasekiellon ja kaikkien sotilasliittojen lopettamisen puolesta.
Tunnistan, että asia on monimutkainen. Lopulta kukaan tiedä varmasti, mikä olisi viisas ratkaisu. Asiaa pystymme arvioimaan kunnolla vasta vuosien päästä, eikä välttämättä kiistatta sittenkään. Tämä ei tietenkään voi olla este päätöksen tekemiselle, koska politiikassa ollaan aina tekemisissä tulevaisuuden ja siten myös epävarmuuksien kanssa. Tämä on kuitenkin tärkeää tunnistaa, kun keskustelua käydään osittain kovin kiihtyneessä ilmapiirissä.