Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille
Olen eilen jättänyt valtioneuvoston oikeuskanslerille kantelun, jolla pyrin selvittämään, mikä on lain mukainen kannattajakorttien allekirjoitustapa. Lisäksi pyydän tietoa siitä, onko määräystä vaaliviranomaiselle jätettyjen kannattajakorttien julkisuudesta tulkittu oikein.
Kantelu on kokonaisuudessaan seuraavanlainen:
- Kannattajakorttien lain mukainen allekirjoittaminen
Oikeusministeriölle on osoitettu tiedusteluja siitä, voidaanko kannattajakortteihin kerätä allekirjoituksia sähköisiä menetelmiä käyttäen. Ministeriö on kehottanut kääntymään asiassa Helsingin vaalipiirilautakunnan puoleen.
Vaalipiirilautakunnalle on tietääkseni osoitettu useita tulkintapyyntöjä.
Yhden niistä esitti Seppo Hauta-aho 26.5.2023 lähettämässään sähköpostiviestissä:
”Helsingin vaalipiirilautakunnalle
Viite: puhelinkeskustelu Seppo Hauta-aho – Heikki Liljeroos
Raimo Ahola, Heikki Liljeroos
Tiedoksi Paavo Väyrynen
(huom! vastauksen pyydämme “vastaa kaikille” -toiminnolla.)
PRESIDENTINVAALIEN VALITSIJAYHDISTYKSEN KANNATTAJAKORTTIEN KERUU NETIN KAUTTA!
Onko mahdollista seuraava menettely?
1. Nettisivustolle tehdään kannattajakortti PDF-tiedosto (johon upotetaan muokattavat kentät), johon valitsijayhdistyksen kannattaja kirjoittaa tietokoneen/tabletin/älykännykän näppäimistöltä kortissa kysytyt nimi ym. perustiedot.
2. Allekirjoitus kenttään voi kosketusnäytössä kirjoittaa allekirjoituksen sormella tai tablettikynällä. Normaalinäyttöisessä tietokoneessa allekirjoituksen voi tehdä hiirtä käyttämällä.
3. Kun kannattaja painaa “lähetä” -painiketta, niin muodostuva PDF-tiedosto lähetetään valitsijayhdistyksen sähköpostiin, josta se printataan paperille,
4. Lisäksi on mahdollista (jos se on tarpeellista) lisätä k.o. sivulle pääsyyn tai tiedoston lähettämiseen ns. vahva tunnistautuminen esim. pankkitunnusten avulla. Käytännössä tavanomaisessa fyysisessä korttikeruussa valitsijayhdistyksen kannattajan henkilöllisyyttä ei tarkisteta, vaan luotetaan kannattajan antamiin tietoihin. Vaalilautakunta tarkistaa luovutetut kannattajakortit ja niiden oikeellisuuden joka tapauksessa.
Monet viranomaistahot käyttävät sähköisiä allekirjoituksia, esim. poliisilla allekirjoitusnäyte otetaan kosketusnäyttöruudulle.
Ystävällisin terveisin
Seppo Hauta-aho”
Vaalipiirilautakunta vastasi lähettämällä 30.5. päivätyn ”muistion”. Liitän sen oheen.
Vaalipiirilautakunta ei siis antanut asiasta päätöstä, josta siihen tyytymättömät olisivat voineet valittaa. Tästä syystä, ja asian tärkeys ja kiireellisyys huomioon ottaen, käännyn asiassa valtioneuvoston oikeuskanslerin puoleen.
Hauta-aho sai muistion sähköpostiinsa 7.6. seuraavan saatteen kera:
”Arvoisa vastaanottaja, olette tiedustelleet presidentinvaalin 2024 osalta mahdollisuutta kerätä valitsijayhdistyksen kannattajakortteja sähköisesti. Helsingin vaalipiirilautakunta voi ottaa vastaan vain fyysisiä kannattajakortteja. Ohessa asiaan liittyvä muistio.”
Muistion sisältö on ristiriitainen. Siinä ei hyväksytä Hauta-ahon esittämää allekirjoitusmenettelyä. Siinä korostetaan, että allekirjoituksen tulee olla omakätinen, mutta todetaan, että se ”tarvitaan fyysiseen korttiin”.
Vaalipiirilautakunta ei näytä ottaneen huomioon sitä, mitä laissa sähköisistä allekirjoituksista säädetään:
”3 luku
Sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutus ja henkilötietojen käsittely
18 §
Sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutus
Jos oikeustoimeen vaaditaan lain mukaan allekirjoitus, vaatimuksen täyttää ainakin sellainen kehittynyt sähköinen allekirjoitus, joka perustuu laatuvarmenteeseen ja on luotu turvallisella allekirjoituksen luomisvälineellä.”
Omakätinen allekirjoitus Hauta-ahon kuvailemassa muodossa hyväksytään jo laajasti myös viranomaistoiminnassa.
Pyydän kunnioittaen, että oikeuskansleri ottaa kannan siihen, ovatko oikeusministeriö ja Helsingin vaalipiirilautakunta tulkinneet lakia oikein, kun Seppo Hauta-ahon esittämää omakätistä allekirjoitusmenettelyä ei ole hyväksytty.
- Kannattajakorttien julkisuus
Suomessa on laaja yksityisyyden suoja myös ja erityisesti poliittiseen toimintaan liittyen.
Vaalisalaisuudesta pidetään tiukasti kiinni. Henkilön jäsenyys poliittisessa puolueessa on kunkin suomalaisen yksityisasia, eikä sitä saa lupaa kysymättä ulkopuolisille ilmaista.
Kuitenkin on muodostunut käytäntö, jonka mukaan ulkopuoliset ovat voineet selvittää, ketkä ovat täyttäneet kannattajakortteja puolueen rekisteröimiseksi tai ehdokkaiden osallistumiseksi vaaleihin. Sama koskee kansalaisaloitteiden allekirjoittamista.
Tietojen hankinta on saattanut johtaa poliittiseen syrjintään ja jopa siihen, että puolueesta on erotettu henkilöitä sillä perusteella, että he ovat tietyn kannattajakortin täyttäneet.
Kun sähköinen allekirjoitus kannattajakorttien keräämiseksi puolueen rekisteröintiä varten tehtiin mahdolliseksi, ulkopuolisten on entistä helpompi hankkia tietoja siitä, ketkä ovat kannattajakortteja allekirjoittaneet.
Tämä on johtanut siihen, että allekirjoittaneiden nimiä on jopa julkaistu julkisissa tiedotusvälineissä.
Pyydän kunnioittaen oikeuskansleria ottamaan kantaa siihen, onko oikeusministeriö tulkinnut lakia oikein, kun se on antanut kannattajakortteja ulkopuolisten käsiin tavalla, joka loukkaa kansalaisten yksityisyyden suojaa.