VAS Andersson keräsi suomalaisten kokemuksia subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta:
Päivähoito-oikeuden rajaaminen ajaa perheitä ahdinkoon
Hallitus ajoi viime vuoden loppupuolella läpi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen. Sen seurauksena kunnat ovat elokuun alusta lähtien voineet päättää varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Rajaus koskee siten perheitä, joissa toinen vanhempi on esimerkiksi työtön tai kotona hoitovapaalla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson keräsi sosiaalisen median kautta suomalaisten kokemuksia siitä, miten päivähoito-oikeuden rajaus vaikeuttaa tavallisten suomalaisten perheiden arkea. Anderssonille lähetetyt kokemukset ovat surullista luettavaa.
– Harva hallituksen linjaus hankaloittaa näin suoraan ihmisten arkielämää. Päivähoito-oikeuden rajaus vaikeuttaa paitsi perhe-elämän pyörittämistä, myös työnhakua ja keikkatöiden tekemistä. Rajaus lisää joustamattomuutta, eikä vastaa perheiden ja lasten todellisia tarpeita, Andersson sanoo.
Anderssonin keräämissä kokemuksissa oululainen odottava äiti kertoo tuntemuksistaan kahden lapsen hoitamisesta:
“Avomieheni jätti minut yllättäen kuukausi sitten, joten vauvan syntymän myötä minusta on tulossa 2 pienen lapsen yksinhuoltaja. Esikoispoikani päivähoito-oikeus kapenee vauvan myötä 20h/viikossa ja luulen, että mielenterveyteni ja kestävyyteni alkaa olemaan melkoisella koetuksella. Kokemuksesta tiedän sen vauvaelämän rankkuuden.”
Lahdessa rajaus on johtanut uusiin ryhmäjakoihin:
“Vanhempainillassa selvisi, että työttömien lapset ovat omassa ryhmässä ja niillä ei ole esim. aamupiiriä, eivätkä hoitajat ehdi leikkiä/askarrella työttömien vanhempien lasten kanssa yhtä paljon kuin työssäkäyvien vanhempien lasten kanssa. Hoitajat selittivät sen sillä, että osa-aikaiset lapset on niin eri-ikäisiä että niille on vaikea keksiä yhteistä tekemistä.”
Akateeminen pätkätyöläinen odottaa kauhulla paluuta työelämään toisen lapsen syntymän jälkeen:
”Vaikeaa tulee olemaan yhtälö, jossa työpaikka (oletettavasti sijaisuus) selviää luultavasti muutaman päivän/viikon varoitusajalla, mutta ennen paikan varmistumista meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada hoitopaikkaa pienemmälle pojalle eikä senkään jälkeen välttämättä samasta paikasta kuin isoveljelle. Ilman ko. rajausta pikkuveljen kanssa päiväkotiura voitaisiin aloittaa kevyenä laskuna ja paikka olisi jo jotenkin tuttu jos/kun minä saan yllättäen opettajan töitä. Käytännössä ko. rajaus blokkaa minulta lyhyempien sijaisuuksien tekemisen täysin.”
– Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kirjoitti Helsingin Sanomissa (7.10.) varhaiskasvatuksen tärkeydestä, mutta unohti mainita, että nykyinen hallitus on heikentänyt sitä useilla päätöksillä. Päivähoito-oikeuden rajaamisen lisäksi ryhmäkokoja on kasvatettu ja ensi vuodelle on luvassa varhaiskasvatusoikeuden poistaminen esikoululaisilta. Grahn-Laasosen kirjoitus oli häikäilemättömän epärehellinen, Andersson sanoo.
– Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopuminen rajoittaa perheiden valinnanvapautta varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Perheet osaavat itse parhaiten arvioida, mikä varhaiskasvatuksen muoto ja pituus perheen elämäntilanteeseen sopii. Kaikille perheille on taattava elämäntilanteesta riippumaton kokopäiväinen varhaiskasvatus, Andersson vaatii.
Li Anderssonin sosiaalisen median kautta keräämiä suomalaisten perheiden kokemuksia subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen vaikutuksista:
Vantaalla freelancerina itsensä työllistävän naisen, joka odottaa toista lasta, vanhemman lapsen oikeus päivähoitoon rajattiin korkeintaan neljään tuntiin viikossa:
“Loppumisajassa ei joustoa: yksi lapseni ryhmässä olevan 5-vuotiaan äiti valitteli sitä, että 5-vuotias tarvitsisi vielä päiväunet. tämä ei siis ole mahdollista koska lapsi pitää hakea puolilta päivin (kuinka hankalaa oikeasti on että siellä salissa nukkuu yksi lapsi enemmän?). Jos asuu yhtään kauempana päiväkodista, 4h on vain vitsi varsinkin talvella: aamulla pukee vauvan ja lapsen, ehtii olla hetken kotona tms. ja sitten pitää jo lähteä hakemaan. Kokonainen päivä olisi paljon parempi. Toisen lapsen syntymisen suhteen työnteon lisäksi mietityttää hieman oma jaksaminen: Jos yöt ovat rikkonaisia, mielellään nukkuisi juuri vauvan päiväunien aikaan. Mutta silloin pitääkin hakea isompi lapsi, joten on epäselvää pystyykö itse lepäämään ollenkaan.”
Toisessa perheessä joustamattomuus johti siihen, että äiti nyt hoitaa kolmea lasta kotona:
“Meillä on tilanne, että olen kotona kolmen lapsen kanssa. 3v 6kk ja kaksoset 1v 6kk. Yritin saada meidän esikoista kolmeksi päiväksi tarhaan viikossa, mutta ei onnistunut kun joka päivälle 9-13. Tämä ei palvele meitä ollenkaan kun kaksoset menevät nukkumaan 12:sta ja koen että siitä olisi enemmän vaivaa joka päivä viedä ja hakea kävellen tämän konkkaronkan kanssa, varsinkin noiden päiväunien aikaan.”
Raisiossa vanhemman lapsen harkinnanvarainen hoitoajan pidennys johti siihen, että lapsen päivähoito ja vanhemman opiskelut estyivät kokonaan:
“Päiväkoti, jossa vanhemman lapsen integroitu ryhmä on, sijaitsee kauempana, eikä ollut teknisesti mahdollista viedä ensin hänet päiväkotiin klo 8, 3-vuotias klo 9, hakea 3-vuotias klo 13 ja vanhempi lapsi klo 14.30; vanhemmalla, joka on vanhempainvapaalla, ei ole ajokorttia, joten 4 päiväkotireissua olisi vienyt koko päivän. Lopputuloksena 3-vuotiaan lapsen päivähoito on estynyt ja kolmannen lapsen takia vanhempainvapaalla olevan vanhemman opiskelut ovat suurimmaksi osaksi estyneet”.
Oululainen odottava äiti kertoi tuntemuksistaan kahden lapsen hoitamisesta:
“Avomieheni jätti minut yllättäen kuukausi sitten, joten vauvan syntymän myötä minusta on tulossa 2 pienen lapsen yksinhuoltaja. Esikoispoikani päivähoito-oikeus kapenee vauvan myötä 20h/viikossa ja luulen, että mielenterveyteni ja kestävyyteni alkaa olemaan melkoisella koetuksella. Kokemuksesta tiedän sen vauvaelämän rankkuuden. Esikoinen kuitenkin on siinä iässä, että kaipaa jo sosiaalista elämää, muitten lasten seuraa. Perheillä tulisi olla vapaus valita päivähoitotarpeensa.”
Vantaalla rajaus on myös johtanut lasten ryhmien hajottamiseen ja tuttujen ihmissuhteiden katkeamiseen:
“Tiistaina saimme päiväkodista tiedotteen koskien pikaisia muutoksia lapsiryhmissä. Muutosten taustalla on Vantaan linjaus subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Osa-aikaisten lasten siirroista johtuen lastemme nykyinen hoitoryhmä karkeasti rikotaan ja iso määrä lapsia sijoitetaan muihin ryhmiin, jopa neljään eri ryhmään kesken toimintakauden. Tämä on aiheuttanut lapsissa ja todennäköisesti myös henkilökunnassa epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta. Kuka vanhempi haluaa kertoa itkevälle lapselleen ’miksi mun kaverit lähtee pois? Miksi minä joudun toiseen ryhmään ilman kavereita’?”
Myös Lahdessa rajaus on johtanut uusiin ryhmäjakoihin:
“Vanhempainillassa selvisi, että työttömien lapset ovat omassa ryhmässä ja niillä ei ole esim. aamupiiriä, eivätkä hoitajat ehdi leikkiä/askarrella työttömien vanhempien lasten kanssa yhtä paljon kuin työssäkäyvien vanhempien lasten kanssa. Hoitajat selittivät sen sillä, että osa-aikaiset lapset on niin eri-ikäisiä että niille on vaikea keksiä yhteistä tekemistä.”
Lempäälästä kerrotaan, kuinka rajaus voi johtaa siihen, että lapsen päivä jää katkonaiseksi, ja yhteys muuhun päiväkotiryhmään heikkenee:
“Meidän elämäämme tämä päätös ei ihan hirveästi lopulta vaikuttanut. Lapsi aivan varmasti viihtyisi päiväkodissa koko päivänkin, ja välillä tuntuu, että koska hänet täytyy hakea hoidosta viimeistään 12:30, häneltä jää väliin joitain kivoja juttuja jotka toteutetaan vain iltapäivällä. Esimerkiksi yhtenä päivänä päivän teemana oli lemmikit, ja joidenkin lasten perheistä tuotiin lemmikkejä. Tätä päivää odotettiin innolla, mutta olikin sitten surullista päivän päätteeksi kuulla lapselta kotona, että kaikki lemmikit tuotiin iltapäivällä päiväkotiin. Tämä ja jotkut muutkin tilanteet ovat saaneet aikaan sellaisen tunteen, että lapsen päivä jää ikään kuin kesken kun hänet haetaan puolen päivän aikaan.”
Päivähoito-oikeuden rajoittamista kritisoitiin siitä, että se monen vanhemman kohdalla saattaa vaikeuttaa työnhakua ja erityisesti keikkatöiden tekoa:
“Nyt tässä syys – lokakuussa olen kaupungin keikkalistalla ja lapseni hoidon järjestämisessä on ollut omat haasteensa, päivä siellä – päivä täällä. Onnekseni perhepäivähoitajalle on sopinut äkilliset ilmoitukset työpäivistä, vaikka viikkoa ennen olisikin suotavaa ilmoittaa – hävettää niin paljon se, että tämä hoitaja joutuu minun töiden takia myös olemaan epävarmuudessa millon lapseni on hoidossa seuraavan kerran. Nyt sain neljän päivän sijaisuuden varhaiskasvatuksen puolelta ja olisi vielä jatkunutkin – mutta sopimus on 20h/viikko niin eipä se onnistukkaan. Tai olisi onnistunut kuukausitarkastelulla – mutta sit ei olisi loppukuulle ollutkaan kuin jonkun verran tunteja.”
Kahden lapsen adoptioperheessä kokopäivähoidon loppuminen lisää stressiä ja laittaa jaksamisen koetukselle:
”Vuosi on ollut raskas ja olemme olleet todella uupuneita. Se, että syksystä poikamme jäi automaattisesti puolipäivähoitoon, vaikeutti meidän arkea entisestään todella paljon. Poikamme on Steiner-päiväkodissa, jossa lapset ovat aamuisin 4h/pv jos ovat osa-aikaisia. Pojan hakeminen keskipäivällä juuri ruoka-ja päiväuniaikaan käy raskaaksi, varsinkin kun olemme riippuvaisia bussiaikatauluista (bussivuorojakin on vähennetty asuinalueeltamme keskustaan). Joten kun pääsin kotiin lasten kanssa ruoka- ja päiväuniajan jo ohi mentyä, niin oli aikamoinen rumba saada yliväsyneet, minun huomiostani mustasukkaisina kilpailevat lapset rauhoittumaan ja päiväunille. Ja sama rumba siis 5 päivää viikossa.”
”Haimme pojalle oikeutta kokopäivähoitoon heti elokuun alussa ja hän sai oikeuden siihen syyskuun lopussa. Päätös on tosin vain helmikuun loppuun asti, jonka jälkeen asiaa pitää käsitellä uudestaan. Ei ole lapsiperheiden edun mukaista tehdä asioista näin hankalaa. Enkä usko että päiväkodeissakaan tämä resursseja säästää, päinvastoin.”
Akateemisten pätkätyöläisten perheessä päivähoito-oikeuden rajaaminen vaikeuttaa töiden hakemista ja saamista:
”Olemme mieheni kanssa molemmat akataamisesti koulutettuja pätkätyöläisiä, mies yliopistotutkija ja minä aineenopettaja. Kauhulla odotan ensi vuotta, jolloin minulla olisi tarkoitus palata työelämään. Vaikeaa tulee olemaan yhtälö, jossa työpaikka (oletettavasti sijaisuus) selviää luultavasti muutaman päivän/viikon varoitusajalla, mutta ennen paikan varmistumista meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada hoitopaikkaa pienemmälle pojalle eikä senkään jälkeen välttämättä samasta paikasta kuin isoveljelle. Ilman ko. rajausta pikkuvejen kanssa päiväkotiura voitaisiin aloittaa kevyenä laskuna ja paikka olisi jo jotenkin tuttu jos/kun minä saan yllättäen opettajan töitä. Käytännössä ko. rajaus blokkaa minulta lyhyempien sijausuuksien tekemisen täysin.”