Suomessa toteutuvan oppivelvollisuuden myötä jokainen lapsi oppii ainakin nimellisesti lukemaan. Käytännössä lukutaidon osaamisen tasossa on kuitenkin isoja eroja. Vuonna 2019 julkaistujen tutkimusten mukaan sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on 2010-luvulla vahvistunut entisestään. Suurin kasvu heikosti lukevien määrässä on tapahtunut alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä, ja lukutaitoero alimman ja ylimmän sosioekonomisen luokan välillä on suurimmillaan jopa kaksi kouluvuotta.
Useissa tutkimuksissa on todennettu, että vanhempien koulutustausta, ammattiasema sekä tietokoneiden ja kirjojen määrä kotona ovat yhteydessä oppilaiden osaamistasoon sekä oppimisasenteisiin.
Kansainvälisesti tarkasteltuna, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon mukaan maailmanlaajuisesti 258 miljoonaa lasta ja nuorta ei käy koulua. 617 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea. Ympäri maailmaa perheiden vähäinen tulotaso ja varallisuus korreloivat heikkojen koulutusmahdollisuuksien kanssa.
Lukutaito ja koulutus ovat siis luokkakysymyksiä ja oppimisen mahdollistamisen ja vahvistaminen vaativat toimia työväenluokan ja matalimman tulotason perheiden olojen parantamiseksi Suomessa ja ympäri maailmaa. Voitontavoittelu koulutuslaitoksissa on torjuttava, ja kirjastoja on kehitettävä edelleen kaikille avoimina lukemisen, oppimisen ja demokratian matalan kynnyksen lähipalveluina.
Varsinaisen lukutaidon osaamisen rinnalla kriittisen lukutaidon ja medialukutaidon hallitseminen on tänä päivänä entistä tärkeämpää. Asenteellisen ja lukijaa ohjailevan kirjoittamisen havaitseminen porvarillisen median uutisoinnista sekä kaiken luetun tiedon yhteiskunnallinen pohtiminen on meidän Kommunistinuorten mielestä tärkeä avain maailman muuttamiseen ja kapitalistisen luokkayhteiskunnan kumoamiseen.
Kriittinen lukutaito edistää myös proletaarisen teorian sisäistämistä. Kommunistiteoreetikko ja teoreettisen opiskelun puolestapuhuja Rosa Luxemburg on todennut: “Työväestöä ei voi loukata tai herjata pahemmin kuin väittämällä, että teoreettiset keskustelut ovat vain akateemikkojen asia.”